tiistai 17. heinäkuuta 2012

Synttärit Hangossa

Miehellä oli eilen synttärit, ja suuntasimme sen kunniaksi Hankoon. Tiedättehän te, se on se ihana hiekkadyynien ja pitsihuviloiden reunustama iloinen kesäkaupunki, missä vallitsee ainainen leppeä auringonpaiste ja aaltojen letkeä loiske.;)

No juu, totuus oli hieman toisenlainen. Hankoniemellä puhkui jäätävä merituuli, joka toi mukanaan rankkasateen ja osui sitten mantereelle juuri, kun kaarsimme vierasvenesatamaan. Tuijotimme auton ikkunasta kaupungin yllä painavina riippuvia sadepilviä, joilla ei näyttänyt olevan aikomustakaan liikkua ikinä minnekään, ja hetken aikaa synttäripäivä näytti melkoisen synkältä. 

Koska alkuperäiseen suunnitelmaan kuului tallustelua hiekkarannoilla ja piknik-lounas auringossa paistattelevilla kallioilla, mukaan meri-ilmaa haistelemaan oli otettu myös koirat. Ja niin matka mutkistui entisestään: piknik oli ihan pakko unohtaa, mutta kahden koiran kanssa ei kovin helposti ravintolaan käydäkään. Tilanne vaikutti sen verran lohduttomalta, että päätimme noutaa pitsat Classic Pizzasta, ja mutustella ne autossa ennen kurjaa kotimatkaa. 

Classic Pizzan ovella meitä tervehti paitsi nauravainen tarjoilijatyttö, myös sillä hetkellä maailman paras ilmoitus: "Lemmikit ovat meille erittäin tervetulleita.":) Ja niin kääntyi päivä jälleen hyväksi. Sade lakkasi, tuuli tyyntyi ja aurinkokin hieman pilkahteli. Upotimme varpaat hiekkaan, seurailimme joutsenperheen uintiretkeä ja unelmoimme pitsihuviloista. Ja seuraavalla kerralla tarkistan säätiedotuksen etukäteen, ennen kuin suunnittelen retkeä yhtään minnekään.;)


Kristiina 

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kyllä sisustaja aina sisustuspuodin löytää...

Aika lähellä mökkiä sijaitsee piskuinen Pohjaslahden kylä. Sellainen tavallinen suomalainen pikkukylä, keskustassa muutama vanha talo, silloin tällöin auki oleva ruokakauppa, kyläkoulu, pubi, kirkkokin vähän kauempana...ja sisustuskauppa! Sitten viime kesän kylällä on tapahtunut kummia: ennen muinoin rautakauppana palvellut ikivanha violetti puutalo on saanut uudet omistajat, jotka paitsi kunnostavat talosta itselleen kotia, ovat myös avanneet alimman kerroksen myymälätilaan Maalaiselämää-sisustuspuodin. Lisää asukkaista ja projektista voitte lukea täältä. 


Minun mukaani puodista tarttui omistajan itse tekemä ihana tyynykolmikko.:)


Kotiin palattuamme olin juuri saanut aseteltua tyynyt sohvalle, kun paikalle ilmestyi eräs Neiti Silkkitassu. Ja hän päättikin järjestellä vähän uudelleen.;)



Kristiina 

Mökkielämää ja hyttystansseja

Otin maanantaina osoitteeksi Pirkanmaan ja siellä Tarjanteen kyljessä sijaitsevan pikkuisen järven. Tuon järven rannalla seisoo eräs ihana hirsimökki, ja mökin pihapiirissä nököttää ystävällisen oloinen punainen aitta. Se aitta on ehkä yksi maailman parhaista nukkumapaikoista.

Melkein koko viikko vierähtikin sitten mökkeillessä, eikä ohjelmaan juuri kuulunut uimista ja saunomista kummempaa aktivitteettia. Tai kävimme me toki pyörähtämässä Tampereella ja Virroillakin, mutta niistä  retkistä lisää myöhemmin. Pääosin päivät kuluivat rennosti oleillen, ja jossain välissä keräsimme, perkasimme ja pakastimme 50 litraa mansikkaa.:)  Noista 50 litrasta tosin vain 20 päätyi meidän pakastimeemme, mutta riittää niistä silti 40 päivälle, jos joka päivä käyttää yhden rasian. Ei hassummin, varsinkin kun mustikat, puolukat, karviaiset, vatut ja viinimarjat vielä odottavat poimijaansa!:)

Mökkiviikkoon mahtui ainoastaan pari pikkuista miinusta: sade ja sen mukanaan tuomat hyttyset. Hyttysiä oli välillä oikeasti ihan liikaa, ja niitä oli pakko huitoa kadoksiin kaikin keinoin.;) Ja se sade. Se tuhosi tenniskenttäprojektin. Mökillä on itse asiassa aina ollut tenniskenttä, mutta nyt se on saamassa pohjakseen hiekkanurmen. Nurmikko vain pitäisi liimata kiinni kuivalla säällä, ja sade alkoi juuri silloin sunnuntaina, kun liimaus piti aloittaa. 

Mutta vielä on kesää jäljellä! Ihanaa lauantaita, ja antaa kuvien kertoa oma tarinansa.:)


Tuo vihreä mekko on alelöytö Mangosta, eikä maksanut melkein mitään. Saappaat ovat lainassa mökiltä, koska olin jälleen kerran vastoin parempaa tietoani pakannut mukaan hellemekkoja, shortseja ja sandaaleja.

Kristiina 


sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kesämielellä

Olimme muutama päivä sitten kävelemässä meren rannalla, Vanhankaupunginkoskella ja Annalan kartanon tienoilla, ja kamera oli totta kai mukana. Kesäinen Helsinki on kaunis.

Arvatkaapa muuten, keiden makkari on viimein tapettivapaa? No meidän tietty! Olin tänään hirmuisen ahkera ja poistin kaikki loput tapetit. Nyt ei tarvitse muuta kuin maalata listat ja kutsua tapettimies paikalle. Ja maalaushommathan on vaan kivoja. Ihanaa!

Huomenna pakkaan kimpsut, kampsut ja pari koiraa mukaan, ja suuntaan auton nokan kohti Keski-Suomea ja mökkiä. Aion toteuttaa suunnitelmani ja ajella niitä pienempiä teitä, joita mies ei yleensä suostu käyttämään, koska motaria pääsee niin paljon nopeammin. Meinaan pysähdellä, jos siltä tuntuu, napata matkaan mansikoita ja ehkä jätskinkin tai pari.:)

Ja niille, jotka ehtivät jo huolestua: miestä ei ole unohdettu matkasta, se on jo mökillä rakentamassa sinne tenniskenttää. Koska moinen ei oikein vastaa mun käsitystäni rentouttavasta loman aloituksesta, saavun paikalle taktisesti muutaman päivän myöhässä.;)













Kristiina 

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Ystävän kotona

Kävin pari päivää sitten kuvailemassa ystäväni uudistunutta kotia, joka koki sisustussuunnittelijan käsissä ihan valtavan muodonmuutoksen. Pinnat remontoitiin, ja suurin osa vanhoista huonekaluista ja tekstiileistä sai väistyä uusien tieltä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan vaihdettu, vaan osa kalusteista kunnostettiin, ja koko sisustus toteutettiin muutenkin vanhan talon henkeä kunnioittaen - rakastan itse juuri tällaisia koteja, asuntoja, joilla tuntuu olevan sielu.

Näyttääköhän meillä koskaan näin kauniilta ja harmoniselta?






Kristiina 

torstai 5. heinäkuuta 2012

Lomalaitumilla

Tänään on mun kesäloman ensimmäinen päivä. Jippii! Loma tulee kyllä todellakin tarpeeseen, oon ollut lähiaikoina semmoinen känkkäränkkä ja ahdistunut stressikimppu, että pieni rauhoittuminen tekee tosi hyvää.

Samalla, kun loma alkoi, loppui myös yksi vaihe mun elämässäni - tai siis yksi työpaikka jäi historiaan. Vaikka olenkin odottanut tätä hetkeä, jäi silti vähän haikea fiilis. Niin jäi kuulemma muillekin, vaikken olisi uskonut. Kai se on vain sitä vanhan taakseen jättämistä. Tuntemattomissa uusissa asioissa on aina jotain hieman pelottavaa, niin ihania kuin ne ovatkin.

Mutta ennen kun aloitan uudet työt, kirmaan neljäksi viikoksi lomalaitumille! Tänä vuonna ei ole tiedossa matkalaukun pakkaamista mökkireissua eksoottisempaan kohteeseen, mutta ei se mitään. Aion ottaa rennosti, unohtaa kaiken töihin ja muuhunkin elämään liittyvän suorittamisen (se olisi kyllä hyvä haudata niin syvälle, ettei sitä enää loman jälkeen löytäisi), jättää suunnittelemisen sikseen ja olla vaan. Nukkua kaikki univelat pois ja syödä paljon kesäherkkuja (mun suosikkeihin kuuluvat yllättäen mansikat, uudet perunat voilla ja savukalat). Sitten kun olen taas energisellä tuulella, matkustan mökille, käyn ehkä saaristossa, piipahdan parissa idyllisessä pikkukaupungissa ja saan lisäpontta unelmalleni vanhaan puutaloon muuttamisesta, katsastan Asuntomessujen tarjonnan, ajelen maisemareittejä, juoksen vähän ja pelaan vielä vähemmän tennistä. Ehkä saan myös makkariprojektin päätökseen, rakennan terassia ja istutan pihalle uutta vihreää elämää. Tai sitten jos ei huvita, niin istuskelen vain laiturinnokassa, kuljeskelen metsäpolkuja, lueskelen ja lojun auringossa kera kahden karvakorvan.

Ihanaa heinäkuuta kaikille!


Kristiina 

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Hyvin lyhyesti viikonlopusta

Meillä kävi viikonloppuna vieraisilla ihanainen Miss B. Tehtiin salaattia, juotiin viiniä ja parannettiiin maailmaa. Tyttöjen illat on ihan parhautta!

Tarjolla oli myös raparperipiirakkaa, johon tarvitset:

Pohja

- 100 g margariinia
- 1 dl sokeria
- 1 muna
- 1,5 dl grahamjauhoja
- 1 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte

- 3 dl raparperinpaloja
- 1 prk kermaviiliä
- 1 muna
- 0,5 dl sokeria
- kardemummaa & kanelia

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sekaan kanamunan kanssa. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Meillä ei ollut grahamjauhoja, joten korvasin ne sämpyläjauhoilla. Päälle vaniljakastiketta, ja nam.;)





Kristiina