Ensimmäinen

Blogi sai tänään olemassaolonsa ensimmäisen tunnuksen ihanalta Cheriltä, jonka blogi saa aina hyvälle mielelle.

Tämä tunnustus kuuluu lähettää edelleen sellaisille suosikeilleen, joilla on alle 200 lukijaa. Minulta tunnustuksen saavat:

Norppa, jonka sisustusmakua ihailen, 

Liinu, jonka blogissa on lämmintä ja kotoisaa,

Domi, joka tekee kauniita koruja &

Minttu, jonka blogin löysin ihan äskettäin ja jolla on viehkeä koti.

Kristiina ♥  

Puolukanvarpukranssi ja vähän muuta

Olen ollut lähiaikoina tosi laiska bloggailija. Mielessäni on pyörinyt paljon kaikenlaista, mutten ole saanut puettua mitään sanoiksi. Aikakin kiitää pikajunan vauhtia, pimeys kietoutuu ympärille aamulla töihin lähtiessä ja illalla kotiin palatessa. Sormet syyhyävät päästä askartelemaan kaikkia ihania joulujuttuja, tahtoisin urheilla, juosta, antaa tien kulua lenkkareiden alla, kokeilla crossfittiä, opetella neulomaan, meditoida, lukea, maalata sen toimettomana odottavan rumanruskean sohvapöydän. En ole vielä edes ripustanut niitä talvivaloja, joista uhosin jo ajat sitten.

Jotain pientä sain kuitenkin aikaan. 

Kranssi on riisuttu vaahteranlehdistä ja saanut ylleen puolukanvarpuja. Joulun lähetessä puen sen juhlavampaan asuun, mutta marraskuun se saa olla ihan au naturel. 

Kranssin teko on kovasti helppoa, mutta varsin työlästä. Ensin täytyy suunnata metsään ja kerätä sieltä iso säkillinen puolukanvarpuja. Itse pääsin tästä helpolla, kun poikaystäväni äiti riensi apuun - kiiitos siitä.:) Seuraavaksi tarvitaan kranssipohja ja lankaa. Ohut rautalanka olisi varmaan paras valinta, meillä ei sitä ollut, joten käytin ihan tavallista ompelulankaa. Varvut sidotaan ensin sopiviksi nipuiksi, jotka sitten kiinnitetään langalla kranssipohjaan. Minulla meni projektiin toista tuntia, mutta sormeni eivät välttämättä ole kaikkein näppärimmästä päästä.

Valoa viikkoosi!

Kristiina ♥ 

Lokakuu kuvina

Lokakuussa vietettiin Silkkitassun synttäreitä, ihmeteltiin ensilunta, juhlittiin Halloweenia ja kerättiin (taas) vaahteranlehtiä. Mitähän kivaa marraskuu tuo tullessaan?

Rentouttavaa viikonloppua!

Kristiina ♥ 

Koti sisustuslehdille

Siivosin viikonloppuna terassia ja pelastin sisään vanhan puulaatikon, jossa säilytän kesällä ruukkuja ja muita puutarhatarvikkeita. Ensi keväänä pitänee keksiä joku muu säilytyslaatikko, sillä tälle löytyi nyt parempaa käyttöä. Siitä tuli sisustuslehtieni uusi koti.

Laatikko on kuin luotu lehtiä varten, tilaakin jäi vielä muutamalle. Niin, paitsi että tuo kolo taitaa olla juuri joululehtieni paksuinen. Tai ehkäpä hitusen (no okei, pari hitusta) kapeampi. Ja ne joululehdet lojuvat sohvapöydällä...

Sisustuslehtikokoelmani saa muuten olla vihdoin hyödyksi muullakin tavoin kuin vain antamassa ihan liikaa uusia ideoita ja tuhoamassa budjettiani. Laatikon taakse kätkeytyy nimittäin olohuoneen johtokatastrofi. 

Leppoisaa viikkoa kaikille!

Kristiina ♥ 

Onhan jo marraskuu...

Ulkona on nyt niin synkkää ja pimeää, että sen vastapainoksi on ihan pakko fiilistellä vähän. Kuunnella Michael Bublén Christmasia (kyllä, joululaulukausi alkoi jo), sytyttää kynttilät ja tuoda hippunen talven taikaa kotiin.

Täyttää pienet kulhot kävyillä.

Herättää vanha lyhty eloon tuikkivalla valosarjalla. 

Kerätä metsästä puolukanvarpuja ja askarrella niistä jotain. Jättää pari varpua pöytää koristamaan.

Kietoa pätkä juuttinarua kippojen ympärille. Kipot ovat muuten palvelleet jo muutaman vuoden, ne ovat täältä.

Nauttia, tunnelmoida, unohtaa pimeys ja lämmin tihkusade - inhoankohan mitään säätä tätä enempää?

Tänään ripustan ulos ensimmäisen valosarjan ja täytän ulkoruukut kanervilla.

Tunnelmallista viikonloppua!

P.S. Mies ei ole ihan yhtä innostunut tästä jouluilusta. Hesari ei mahdu pöydälle koristeideni keskelle eikä Michael Bublékaan taida kauheasti miellyttää. Noh, ehkä glögi (terästetty maybe) auttaa joulumielen löytämisessä. Tämä on sitä paitsi vasta alkua.;)

Kristiina ♥ 

Pala talvea

Kulho popcornia. Lasi viiniä. Työntäyteinen viikko liukumassa pois. Matkasin pitkin ilmojen teitä. Lainasiipeni kantoivat minut pohjoiseen.

 Aamun kelmeässä valossa sädehti lumen maailma. Rauhallinen ja valkoinen.

Viima sai kyyneleet vuotamaan. Se puraisi sormia. Vihelsi korvissa. Jätkänkynttilä katseli meitä arvokkaana kaukaisuudessa.

Ennen sitä oli vain teräspalkkien mosaiikki. Yllä kolisteli juna. Säikähdin. Melkein tipahdin aaltoihin.

Värit haalistuneet. Virttyneet. Valmiina kaamokseen. Monen monituista vuodenkiertoa nähnyt rautatiesilta kehysti maiseman.

Kaupunki on ruma. Se paloi joskus ja tilalle tuli elementtejä. Kaakeliseiniä. Rappaamattomia tiilikerroksia. Ne olivat ehkä valkoisia. Tunnelma on pysähtynyt. Kaduilla vaeltaa aasialaisia turisteja. 

Oven takaa paljastuu hetken keidas. Sushia, chèvreä, tulppaanituoleja. Ovatkohan ne aidot, mitä luulette?

Rovaniemellä käväissyt Kristiina ♥ 

Karkki vai kepponen?

Meidän Halloweeniin kuului kurpitsalyhtyjä, taas kerran luonnosta kerättyjä koristeita, ihania ystäviä, mojitoja (hyvä ohje löytyy täältä), Pradaan pukeutunut Paholainen, Kissanainen ja pari muuta enemmän tai vähemmän naamioitunutta vierasta. Niin ja sitä vietettiin jo viikko sitten.

Ne pienet hirviöt ja kummitukset taitavat tulla koputtelemaan oville vasta tänä viikonloppuna, ja tällä kertaa aion olla valmiina. Tehdä siis aivan päinvastoin kuin palmusunnuntaina, jonka olimme unohtaneet juuri tänä ensimmäisenä vuonna rivitalossa, lapsiperheiden suosimalla alueella. Se ovikello soi. Ja soi. Ja soi. Piilosta on ihan kiva leikkiä, muttei koko päivää.

Trick or treat?;)

Kristiina ♥