Hyvästi, piparkakkutalo

Aioin tänä viikonloppuna rakentaa piparkakkutalon ja tehdä havukranssin. Siivota, paketoida loput lahjat, suunnitella joululeipomuksia, käydä jouluisessa pikkukaupungissa ja lähettää lisää kortteja. 

Olen tänä viikonloppuna lukenut ajatuksia herättävää kirjaa, ulkoillut koirien kanssa, katsonut hyvänmielen leffaa, juonut lämmintä glögiä ja kuunnellut Jouluradiota. Koti on siivoamatta, havukranssi odottaa parempaa inspiraatiota, piparkakkutaloa en edes enää aio tehdä ja pikkukaupunkivisiitti siirtyi ensi viikonloppuun, sikäli kun silloin huvittaa enemmän. 

Päätin hidastaa ja sanoutua irti joulusuorittamisesta. Jos katselen mieluummin peiton alla telkkaria kuin leivon itse jouluherkut, niin sitten teen niin – ja haen tortut kaupasta.

Energistä viikkoa – sen jälkeen rentoudutaan loppuvuodeksi!

Lämpimästi tervetuloa Home In The Storm!

Kristiina ♥ 

Kirje Korvatunturille

Kuvat valmistajien ja jälleenmyyjien

Rakas Joulupukki,

Niin mielelläni muhkeaan, viininpunaiseen huiviin kietoutuisin, teetä puolen litran jättikupeista joisin, aamulla sen termarissa töihin kiikuttaisin, korun kaulaan solmisin, iättömässä tuolissa istuisin.

Toiveikkain terveisin,

Kristiina

Toivottavasti kirje löytää Korvatunturille.

Me löysimme viime keväänä sen juurelle, Korvatunturimurustalle. Itse Korvatunturi on rajavyöhykkeellä ja sinne päästäkseen pitää anoa lupa Rajavartiolaitokselta.

Korvatunturimurustalle kapuamiseen olisi puolestaan tarvittu kolmimetriset metsäsukset. Minä kipusin latusuksilla ja upposin tasaisin väliajoin metrin syvyiseen hankeen. Latua ei tietenkään ollut. Näimme edellisenä iltana autiotuvalla kaksi miestä, jotka olivat juuri palaamassa murustalta ja varoittelivat reitin olevan suhteellisen rankka. Pientä vähättelyä, sanoisin. Ensimmäiset ehkä kahdeksan kilometriä menivät ihan sujuvasti kelkkauraa, loput kaksi kiipesimme umpihangessa.

Kun vihdoin pääsimme ylös, siellä ei ollut muuta nähtävää kuin helikopterin laskeutumispaikka ja maailman rauhan kunniaksi huipulle pystytetty Rauhanpaalu. Läsnä olivat myös jäätävä tuuli ja pikkuinen halkovaja, muttei tulentekopaikkaa missään.

Ikinä eivät ole eväät maistuneet yhtä hyviltä kuin takaisin alas laskettuamme, ja seuraavana yönä autiotuvassa uni vei mennessään 16 tunniksi – aikamoinen saavutus minulta.

Mistähän tunturi on muuten saanut nimensä?;)

Lappia hirmuisesti ikävöivä Kristiina ♥ 

Terveisiä joulupajalta!

Täällä on leikattu, liimattu, teipattu, leimattu, riimitelty värssyjä kortteihin, tuhottu vanha kirja, syöty herkkuja ja juotu viiniä ihanien korttipajalaisten kanssa (toim. huom. Se viininjuonti olisi ehkä ollut hyvä aloittaa vasta askartelun jälkeen....)

Tuloksena syntyi postikortteja...

Niin monta pakettikorttia, etteivät lahjat taida riittää – vähän innostuin, tässä on ihan vain osa.

Ja tietenkin paketteja. 

Enää pari puuttuu, sitten saa tonttu levätä. Sillä vaikka rakastankin joulua ja lahjojen antoa, jouluostoksilla rynniminen yhtä aikaa tsiljoonan muun ihmisen kanssa ei vastaa käsitystäni rentouttavasta ajanvietosta. Viisas olisi tietenkin hankkinut lahjat vähitellen ja hyvissä ajoin, mutta kun ei...

P.S. Olen ehkä surkein bloggari ikinä. Ilman Instagramia täällä ei nähtäisi kuvan kuvaa ennen kevättä. Kuvasin ihan kaiken järkkärilläkin, mutta ei niitä voi julkaista. En halua keltaisia kuvia, en harmaita kuvia, en kylmiä kuvia, en tärähtäneitä kuvia. Sen sijaan tahtoisin jonkun kivan kuvankäsittelyohjelman, josta löytyisi Instagramin tapaisia filttereitä – realistisuus voi puolestani suksia kuuseen, täällä ei sitä kaivata.;) Jos joku osaa auttaa, saa siis vinkata...ja huippua olisi, jos ohjelma olisi ilmainen ja toimisi Macilla.

Rauhallista adventtia! 

Kristiina ♥ 

Matkamuistoja

Muistatte ehkä vielä, että käväisin Kööpenhaminassa. Shoppailulle ei ollut kauheasti aikaa, mutta jos sattuu oikeaan osoitteeseen, ei sitä kauhean paljon tarvitakaan. Matkoilta on mielestäni kiva ostaa jotain muistoksi kahdesta syystä: saat ehkä jotain, mitä ei kotoa löydy ja lisäksi ulkomaanaarteet tuovat aina reissun mieleen.

Saanko siis esitellä Köpiksen saaliini: puisesta tähdestä tuli osa olohuoneen kollaasia ja yksi perhostauluista pääsee sen vieressä olevaan koloon, heti kun saan ne kehystettyä. Lisäksi ostin valkoisia paperitähtiä luovuttuani ajatuksesta askarrella niitä itse. Koira on ihan Suomesta.:)

Lumista viikonloppua!

P.S. Hämärä ja valokuvaustaitoni eivät ole oikein hyvä yhdistelmä. Huoh.

Kristiina ♥

Viisaus sisällämme

Elämässä on silloin tällöin tärkeitä aikoja. Hetkiä, jotka vaikuttavat ehkä pitkälle tulevaisuuteen. Tienristeyksiä, joihin valintamme ovat meidät kuljettaneet ja joissa meidän täytyy jälleen valita. 

 Välillä arjen vyöryessä päälle, stressin ja kiireen kuormittaessa, tuntien ja päivien kiitäessä ohi, on ihana pysähtyä hetkeksi. Hiljentyä ja muistuttaa itselleen mihin oikein on menossa. Joskus mieleen ehkä myös hiipii epäilys, unohdus, epävarmuus. Onko suuntani oikea? Olisiko kuitenkin parempi pelata varman päälle? Pysyä tutussa ja turvallisessa. Lopettaa haaveilu, unohtaa unelmointi.

Onneksi joskus tapaa myös aivan erityisiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka muistuttavat siitä, minkä jo tietää. Siitä, että jos vain malttaa kuunnella itseään, valinnat ovat helppoja ja johdattavat oikeaan suuntaan. Siitä, minkä tuntee olevan parasta ja oikein.

Minulla oli ihan mielettömän mielenkiintoinen viime viikko. Tapasin erään viisaan ihmisen, kävin ohjatussa meditaatiossa, katselin kynttilän liekkiä, vaelsin koirien kanssa lukemattomia tunteja lumen peittämässä, hiljaisessa metsässä. Ja pohdiskelin elämää, sen taikaa, valintoja.

Rauhallista viikkoa ystäväiseni!

Kristiina ♥

P.S. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, kunhan vain mietiskelin.

Hyvää adventtia!

Kristiina ♥

Marraskuu kuvina

Joulukuun ensimmäinen: himistely saa virallisesti alkaa! Antti-myrsky taisi olla asiasta samaa mieltä. Se saapui marraskuun viimeisenä, tuiskusi ja tuiversi, muutti metsän Lumikuningattaren valtakunnaksi ja mielen jouluiseksi. Se peitti alleen terassilla paperipussissa istuttamista odottaneet kanervat, pysäytti junat, sabotoi pikkujoulujen viettäjien kotimatkaa, toi talven tullessaan.

Marraskuu oli reissukuu. Kävin Rovaniemellä ja Kööpenhaminassa, haistelin erilaista elämänmenoa, tallensin hetket puhelimeen sormet sinisinä. Joku viisas sanoi joskus: "Matkustan, olen siis olemassa."  Maiseman ja perspektiivin vaihto edes pieneksi hetkeksi on ihanaa ja tekee niin hyvää.

Kuva

Ihan paria viime päivää lukuun ottamatta marraskuu oli täällä etelässä mutakuu. Meillä vierailikin varsin sopivasti viikon ajan mutanoutaja Tosca. Ihana tyyppi, mutta varsinainen rypijä. Kuinkahan monta kertaa olen putsannut tässä kuussa kuratassuja?

Joulu on salavihkaa rantautumassa meille. Valosarjat tuikkivat sisällä ja ulkona, kynttilän liekki lepattaa lyhdyssä, kaksi hyasinttia availee kukintojaan ja valkoinen amaryllis kurottaa uljaana ylöspäin. Pian on kuusen vuoro.

Last but not least: Pitkäkuonolla oli yksivuotissynttärit. Nauravainen puikkonokka on asustanut meillä nyt kymmenen kuukautta. Viime talvena kaveri matkasi suuren osan paukkupakkasessa tehdyistä metsälenkeistä lämpimästi sylissä, nyt se viilettää pitkin puuteria Silkkitassun jalanjäljissä.

Ai juhlittiinko niitä synttäreitä jotenkin? Pitkäkuonon bileiden ohjelmassa oli pitkä lenkki ja hirvenluu. Varsinainen aarre.;)

Lämpimästi tervetuloa Mona's Picturesque! 

Kristiina ♥