Pidän kovasti englantilaisesta (ja amerikkalaisesta) sisustustyylistä ja brittien mentaliteetista muutenkin. Asuin joskus muinoin Englannissa, Claphamin pikkukylässä, ja siellä maaseudulla tuntui välillä kuin olisi astunut ajassa aimo harppauksen taaksepäin.
Ne hanat, kokolattiamatot, vanha kartano, niityillä laiduntavat lampaat. Brittiaksentti, puolikkaat tuopit ja ihmiset. Kylän kartanohotellissa oli mahtava vanha hovimestari, jonka yllä oli aina koko puku liiveineen, kalvosinnappeineen ja rusetteineen. Rintataskusta roikkui tietenkin kello vitjoineen. Britit ovat ihania!
Sopisin mielestäni varsin hyvin asumaan johonkin englantilaiseen maalaiskartanoon hevosten, koirien ja kissojen kera. Siellä vaeltelisimme loputtomilla nummilla koirien kanssa, tekisimme pitkiä ratsastusretkiä (ei kai se ratsastaminen nyt niin kovin vaikeaa voi olla), istuskelisimme iltaisin ikivanhan talomme kodikkaassa olohuoneessa ja katselisimme takkatulta. Toki talossamme olisi myös valtava maalaiskeittiö, lasitettu viherhuone teekutsuja varten ja valtaisa tuoksuva puutarha.
Voi olla, että tämä haave ei ihan heti toteudu, mutta sitä odotellessa voi aina lukea englantilaisia sisustuslehtiä.
Kuva minä
Tiedättekös, että tämän
Country homes & interiors -lehden joka ikisessä kodissa makaili koira tai pari ja kissojakin oli tekstin mukaan lähes kaikissa? Ja monet koirista loikoilivat isännän elkein sohvilla. Se meilläkin jo osataan, eiköhän sitä englantilaiseen maalaiselämään sopeuduttaisi aika vaivattomasti.
Kuva minä
Englantilaisessa sisustuksessa ihaninta on juurikin tuo rouheus, elämän merkit ja kodikkuus. Sillä vaikka valkoiset, selkeät asunnot ovat mielestäni hyvin kauniita, omassa unelmakodissani koirat ja kissat uinuvat suurilla sohvilla ja upottavissa nojatuoleissa, kirjastossa (kyllä, unelmatalossani on ehdottomasti kirjasto) tuoksuu vanha nahka, talon lankkulattia on kulunut ja ajan patinoima ja sisään voi saapastella huolettomasti kuraisissa kumpareissa.
Kaikkialla on kodikasta, murrettuja värejä, ympäri maailmaa kerättyjä jännittäviä esineitä, karttoja, tunnelmavalaisimia, vanhaa ja rustiikkista.
Ihailen britti- ja jenkkityylissä myös värien käyttöä. Olen varsin arka tuomaan värejä omaan kotiini isoina pintoina, mutta ehkä tämä ajan myötä muuttuu. Niinä harvoina kertoina kun olen poikennut turvallisesta beigen ja valkoisen sävymaailmasta, olen kyllästynyt alta aika yksikön. Englantilaisten ja amerikkalaisten lehtien runsaat sisustukset kiehtovat minua, mutta epäilen, että ne saattavat vaatia hieman erilaiset puitteet kuin mitä 2000-luvun rivitalolla on tarjolla. Mutta ehkä joskus. Ja voihan niistä tuoda palasia omaan kotiin, sitähän varten sisustuslehdet ovat: luomassa ideoita ja unelmia.
Kovasti tervetuloa Ritva!
Kristiina ♥
Haaveilu on terveellistä! Minulla on muutamia brittiystäviä, on ne ihania. Kaikkiin tiloihin voi rakentaa omaa unelmaansa, ei tarvitse odottaa kartanoa :)
VastaaPoistaNiin on, sekä haaveet että britit!:) Minne tahansa voi rakentaa kodin, mutta vanhojen talojen tunnelmaa ei silti voita mikään.:)
Poista