Mantroja ja chakroja

Olin tänään joogassa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Oli ihanaa. Superihanaa. Menen toistekin.

Kävin muutama vuosi sitten jonkin aikaa säännöllisesti astanga-joogassa, mutten jotenkin ikinä päässyt siihen kunnolla sisään. En ollut tuohon aikaan erityisen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja joogan henkinen puoli meni minulta suureksi osaksi ohi. Chakrat ja mantrat eivät olleet minun juttuni. Tai niin silloin luulin.

Jaksoin käydä astangassa noin vuoden. Sitten muutin pois Helsingin keskustasta, ja harrastus jäi. Se ei minua juuri surettanut, sillä en ollut innostunut joogan syvemmästä olemuksesta. Sain samanlaiset kiksit lähtemällä pitkälle juoksulenkille, olo oli sen jälkeen ihan yhtä hyvä.

Olen myöhemmin ajatellut monet kerrat aloittavani joogan uudelleen, mutten ole aloittanut. Jotenkin en vain kokenut astangaa omakseni, enkä tässä elämäntilanteessa enää mitenkään voisi sitoutua käymään tunneilla viittä kertaa viikossa. Monet joogithan lisäksi tekevät sarjojaan pöyristyttävän aikaisiin kellonaikoihin, jolloin pääni painuu vielä onnellisesti tyynyä vasten. Aamuliikuntani on sitä paitsi varattu kahdelle karvakorvalle. Jos ryhtyisin aamujoogiksi, saattaisin törmäillä lenkillä kettuihin ja huuhkajiin, olisin nimittäin metsässä kolmen aikaan yöstä. En usko, että minusta ikinä tulee astangajoogia, niin hienoa kuin se varmasti olisikin.

Mutta tänään en ollutkaan astangajoogassa. Olin sen sijaan jossain ihanassa iloisessa aurinkoisessa joogassa, jossa laulettiin mantroja, heitettiin tarpeeton kantolasti pois ja voideltiin chakroja, tai jotain sinne päin. Ilojoogan, kuten sen nimesin, veti ihana Kylli Kukk.

Tunnin jälkeen olo tuntui kevyeltä, pakkanen oli väistynyt auringon tieltä ja räystäät tippuivat. Maailma hymyili, ja niin hymyilin minäkin.

Iloista torstai-iltaa ja tervetuloa Anne! Huomenna alkaa viikonloppu, mitä ajattelitte tehdä?

Kuvat Pinterestistä.

Kristiina ♥