torstai 14. maaliskuuta 2013

X 5

Sain Autuaan olon ihanalta Cheriltä haasteen, jossa pitää kertoa aika monta kertaa viisi asiaa itsestään. Kas tässä.


Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:

Hetki itselle. Ihan omaa aikaa koirat vieressä.

Tee. Juon hirveästi teetä: vihreää-, rooibos- ja yrttiteetä. Varsinkin nyt, kun olen lopettanut vähentänyt kahvinjuontia.

Ulkoilu. Osa arkeani, en osaa olla ilman.

Tarina. Menen aina sänkyyn kirjan kanssa. Olen tehnyt niin siitä asti, kun opin lukemaan.

Meditaatio. Meditoin ehkä viisi kertaa viikossa, tarvitsisin sitä joka päivä.


Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:

Janesh Vaidya: Kehon ja mielen ayurveda. Käsikirja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ruokavaliosta meditointiin.

Lisa Seen kirjat. Muinaisten kiinatarten kohtaloita taidokkaasti kirjoitettuna.

Richard Adams: Ruohometsän kansa. Kanien kotikolot tuhoutuvat, ja ne etsivät lähtemään uutta asuinpaikkaa. Paras fantasiaromaani ikinä!

Margaret Mitchell: Tuulen viemää. Scarlett ja Rhett,  puuvillapellot ja kartanot, Etelävaltioiden kaunottaret ja karkeat jenkit. Kuolematon rakkaustarina ei vanhene koskaan. 

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2. Suomalaiset toisiaan vastassa. Tärkeä osa historiaamme ja yllättävän ajankohtainen edelleen.


Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:

Se ihana vaaleansininen pellavatyynyliina Gantin kevätkokoelmasta. Sopisi muiden sohvatyynyjen joukkoon ja toisi kevättä kotiin.

Kekkilän Vihervitriini. Kasvattaisin siinä salaattia ja yrttejä.

Aito punainen itämainen matto. Tällaisen omistan vielä joskus, jos onni potkaisee ja löydän sellaisen halvalla kirppikseltä tai huutokaupasta. 

Uusi pyörä. Lumet sulavat kohta ja Nopsallani ei mene oikein hyvin. Se on hajonnut jo monesti. Ehkä vanhan ratsun voi vielä korjata, mutta muuten uudelle menopelille olisi tarvetta.

Violetti syreenipensas. Lapsuudenkotini parkkipaikan vieressä kasvoi iso tuoksuva syreeni. Haluaisin samanlaisen.


Viisi paikkaa, joihin matkustan (uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):

New York. Pitääkö tästä sanoa enempää? Kaikkien kaupunkien äiti.

Lontoo. Euroopan Nykki ja britit ovat ihania.

Key West. Olen ollut vain kerran, mutta jotenkin luulen meneväni vielä takaisin. Hemingway, pastellitalot, palmujen havina, Yhdysvaltain eteläisin piste. Rakastuin.

Kreikka. Ei kovin eksoottista, mutta silti. Aurinko, tuuli ja suolainen meri, valkoiset talot, ihana ruoka, kepeänä soljuva elämänmeno. 

Skotlanti. Linnat, nummet, lammaslaumat ja Loch Nessin hirviö. Paikka, jonne olen aina halunnut matkustaa.


Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

Luova. Nopea. Kärsimätön. Haaveileva. Empaattinen.


Viisi lempiruokaani:

Vihreä kookoscurry friteeratulla tofulla

Soijarouhetta ja kasviksia tomaatti-kookoskastikkeessa 

Itsetehdyt sämpylät

Kanttarelli-valkosipuli-persiljapasta

Nepalilaiset kasvispyörykät kermaisessa tomaattikastikkeessa


Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

Mitään ei saa, jos mitään ei uskalla.

Hymyile, niin maailma hymyilee kanssasi.

Ikä on vain numero.

Elämäsi on sellainen, miksi sen teet.

Kuuntele intuitiotasi, niin et koskaan eksy.


Kiitos Cheri! Jaan haasteen uusimmille lukijoilleni:

Souliina S:lle Souliinaan


Katille Gardeniaan 


PS Kuvat ovat matkoiltamme, eivätkä liity tähän mitenkään, paitsi että ne on napattu Kreikassa, Nykissä, Lontoossa ja Key Westissä. Kuten ehkä arvasitte, minuun iski tätä kirjoittaessani ihan kamala kaukokaipuu. Olen ollut liian kauan poissa maailmalta, nyt olisi taas aika seikkailla!

Kristiina 

8 kommenttia:

  1. Kiitos Kristiina haasteesta, teen omani lähipäivinä:)

    VastaaPoista
  2. Kiva kun ehdit vastata haasteeseen. Noista aurinkoisista kuvista, täynnä värejä tuli minullekin aivan hurja kaukokaipuu. Nyt tekisi aurinko ja lämpö hyvää. Ruohometsän kansa on minustakin aivan ihana, se on luettu minulle ääneen iltasatuna, siis aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haasteet ovat kivoja.:) Tuntuu tosiaan, että talvi vain jatkuu ja jatkuu, vaikka periaatteessa pidänkin siitä. Nyt olisi jo kevään ja lämmittävän auringon aika. Ruohometsän kansa on ihan huippukirja: olen lukenut sen vaikka kuinka monta kertaa lapsena ja aika monesti myös aikuisena. Ja varmasti luen vielä kerran jos toisenkin.:)

      Poista
  3. Hei Kristiina, löysin tänne kauniiseen ja mukavaan blogiisi Cherin Autuaan olon kautta - haaveilen kanssa pienestä talosta kaupungissa - ja olen myös Nuiskamuikkus-tyylinen tuumailija - postauksiasi lukiessa tuli "viihtyisä ja kuin kotona"-olo, jotta kirjoittelin pienen viestin tähän :) Ja kiitos kun muistutit Ruohometsän kansasta ... On aika jälleen ottaa se kirjahyllystä yöpöydälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nina! Kiva un löysit ja tervetuloa! Sinullakin on ihana blogi, olen lueskellut sitä jo jonkin aikaa.:) Ruohometsän kansa on mahtava teos, oma kappaleeni on ikivanha pokkari, jota joku koira on tainnut vähän järsiä, mutta sillä on aina paikka kirjahyllyssäni - ja aika ajoin yöpöydälläni.:)

      Poista
  4. Kiitokset haasteesta, tartun tähän vielä viikonlopun aikana. :)

    VastaaPoista