Muistatteko, kun ihastelin sitä Gantin vaaleansinistä pellavatyynyliinaa? Hypistelin sitä lauantaina kaupassa, mutta jotenkin se ei tuntunutkaan oikealta. Päädyin sen sijaan ostamaan Linumin vaaleansinisen farkkutyynynpäällisen ja kimpun tulppaaneita sen seuraksi. Vaaleanpunainen, keltainen ja valkoinen ovat mielestäni ihanat yhdessä. Yritän muistaa tämän kesällä, kun istutan uusia perennoja. Pitäydyn suunnitelmassa, en hullaannu puutarhalla ja kärrää kotiin ihan jokaista sateenkaarenväriä, muutama raita riittää. Ehkä.
 |
| Naistenpäivän kimpussakin oli suloiset värit! |
Meille tuli ensimmäinen koira vähän yli kolme vuotta sitten, ja samalla alkoi säännöllinen ulkoilu. Puolestatoista kolmeen tuntia joka ikinen päivä (koirat ulkoilevat aina vähintään kaksi tuntia, mutta yhden lenkeistä olen delegoinut miehelle), satoi tai paistoi, tuli vaakasuoraan räntää tai puhalsi myrskytuuli. Lenkeistä ei tingitä, ikinä.
Kaksi vuotta sitten vaihdoin myös epäsäännöllisen työni yövalvomisineen normaaliin työaikaan. Sinne jäivät flussat, kurkkukivut ja vuotavat nenät. Uskon, että kiitos kuuluu nimenomaan ulkoilulle (ja unelle, toki). Eli ei muuta kuin toppahousut jalkaan, pipo korville ja ulos iltaan.
Reipasta tiistaita!
Kristiina ♥
Yksi koiran hyviä puolia on tuo säännöllinen isännän ulkoiluttaminen. Liikunnan lisäksi tulee nähtyä ja kuultua kaikenlaista, mistä ei muuten tietäisi mitään. Minäkin tein joskus vuorotyötä ja voin todella huonosti, luulen, että sellainen sopii aika harvoille ihmisille. Nautinnollisia lenkkejä!
VastaaPoistaTotta! Koiran kanssa aistii vuodenajat ihan eri tavalla (sama pätee varmasti myös maalla asumiseen), ja kun liikkuu luonnossa joka päivä huomaa, miten se muuttuu ja näkee paljon kaikkea kaunista. En osaisi enää kuvitella elämää ilman säännöllistä metsäterapiaa.:)
PoistaVuorotyö oli minustakin todella kuluttavaa. Säännöllisen rytmin ja hyvien yöunien merkityksen huomaa usein vasta sitten, kun ne menettää.
Mukavaa iltaa!:)
Oi minä haaveilen heiluvistä hännistä ja luppoisista lenkkikavereista! Kun saamme asunnon jonne nelijalkainen karvakuono passaa, niin silloin haemme uuden perheenjäsenen kotiin! Lapsuudenkodissa oli aina koira, jota meitä oli monta ulkoiluttajaa (4), jotta jokainen pääsi kerran päivässä lenkille :)
VastaaPoistaKoirista on kyllä suunnattomasti iloa.:) Ja joka päiväinen ulkoilu tekee hurjan hyvää, koiran kanssa on pakko uhmata säätä kuin säätä, eikä voi vain jäädä sohvannurkkaan töiden jälkeen, vaikka mieli ehkä joskus tekisi.:)
Poista