Että maailma on ihmeitä täynnä. Pitää vain avata silmät ja katsoa.
Silloin törmää jonain päivänä lumiveistokseen keskellä metsää, näkee toisena punaturkin matkoillaan, ihastelee auringon loistetta hangilla, kuuntelee mustarastaan laulua, huomaa katoavan päivän viimeiset sateenkaarenväriset hetket taivaalla.
Kun uskoo elämän taikaan, taianomaisia asioita tapahtuu. Muistatteko ne lapsuuden pimeät yöt, joina puiden siimeksestä saattoi löytää mitä tahansa? Oli leirikasteita, ryöväreitä, intiaaneja, metsän haltijoita, soihtupolkuja.
Ehkä oli myös kolme kynttilää uuden kuun aikaan kukkulalla. Tuttu polku, ympärille kietoutuva pimeys. Jotain kummaa on tapahtumassa, ei täällä yleensä lepata liekkejä illalla.
Arvaatteko, mistä oli kyse?
Tervetuloa Nina Bille, ja ihanaa viikonloppua kaikille! Pitäkäähän silmät auki.
Kristiina ♥
Viime yö oli jotenkin taianomainen, kuu oli kapea, kirkas sirppi ja oudossa asennossa. Taivas niin kirkas ja tähtiä täynnä. Mitähän siellä tapahtuu lepattavien liekkien keskellä?
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Kuussa ja tähtitaivaassa on jotain maagista. Ei ihme, että ne ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Aurinkoa viikonloppuun!:)
Poista