Maapallon tunti

Tänä iltana miljoonissa taloissa ympäri maailmaa katsellaan kynttilänliekkiä. Sammuttamalla valot tunniksi kello 20.30–21.30 osallistut Earth Hour -kampanjaan ja ilmaiset huolesi ilmastonmuutoksesta.

Itse olen tuohon aikaan juhlimassa erään ihanan naisen kolmeakymmentä vuotta tällä planeetalla (superpaljon onnea tätäkin kautta Miss B!), mutta aion kuiskutella sankarittaren korvaan ehdotuksen sähkövalon korvaamisesta kynttilöillä.

Kuinka moni teistä aikoo osallistua?

Kristiina ♥

Pieni pala kevättä, ehkä

Muistatteko, kun ihastelin sitä Gantin vaaleansinistä pellavatyynyliinaa? Hypistelin sitä lauantaina kaupassa, mutta jotenkin se ei tuntunutkaan oikealta. Päädyin sen sijaan ostamaan Linumin vaaleansinisen farkkutyynynpäällisen ja kimpun tulppaaneita sen seuraksi. Vaaleanpunainen, keltainen ja valkoinen ovat mielestäni ihanat yhdessä. Yritän muistaa tämän kesällä, kun istutan uusia perennoja. Pitäydyn suunnitelmassa, en hullaannu puutarhalla ja kärrää kotiin ihan jokaista sateenkaarenväriä, muutama raita riittää. Ehkä.

Naistenpäivän kimpussakin oli suloiset värit!

Muuten kevät tuntuu olevan pahasti myöhässä, se ei taida olla niitä täsmällisimpiä tyyppejä. Ulkona puhkuu nytkin jäätävä viima, ja sinne me kohta suuntaamme. Leuto kaunis kevätilta voisi houkutella enemmän, mutta on kylmyydessä toki hyvätkin puolensa.

Meille tuli ensimmäinen koira vähän yli kolme vuotta sitten, ja samalla alkoi säännöllinen ulkoilu. Puolestatoista kolmeen tuntia joka ikinen päivä (koirat ulkoilevat aina vähintään kaksi tuntia, mutta yhden lenkeistä olen delegoinut miehelle), satoi tai paistoi, tuli vaakasuoraan räntää tai puhalsi myrskytuuli. Lenkeistä ei tingitä, ikinä.

Kaksi vuotta sitten vaihdoin myös epäsäännöllisen työni yövalvomisineen normaaliin työaikaan. Sinne jäivät flussat, kurkkukivut ja vuotavat nenät. Uskon, että kiitos kuuluu nimenomaan ulkoilulle (ja unelle, toki). Eli ei muuta kuin toppahousut jalkaan, pipo korville ja ulos iltaan.

Reipasta tiistaita!

Kristiina ♥

Aamiaisia ja ratkaistu arvoitus

Lauantaiaamuissa on jotain erityisen suloista. Saa nukkua pitkään, venytellä rauhassa sängyssä, avata varovasti silmät. Sitten voi tepsutella alakertaan ja tehdä lauantaiaamiaisen. Kerätä lautaselle tuoretta leipää ja hyvää juustoa. Pilkkoa kulhoon makeaa mangoa. Olenko kertonut, että r-a-k-a-s-t-a-n mangoa? Nyt on niiden aika.

Aamiaisen jälkeen voi suunnata metsään.

Tutkailla puiden oksien jääkiteitä ja harmitella, että kunnon kamera jäi kotiin. 

Nostaa katse puiden latvoihin, vaihtaa perspektiiviä. Kuinka usein katsotte ylöspäin?

Selvittää öisten liekkien arvoitus.;)

Nauttia vapaudesta.

Katsoa pitkälle, juosta lujaa. Telmiä lumessa.

Antaa auringon houkutella. Juoda kevään kolmannet terassikahvit t-paidassa (ja villasukissa).

Herkutella. Katsoa Hakekaa kätilöä.

Sunnuntaiaamutkin ovat kivoja. Silloin voi vaikka syödä vähän terveellisemmän puuroaamiaisen (kaurahiutaleita, pähkinöitä, luomuomena, vattuja, ruokalusikallinen pellavansiemenöljyä, kanelia, soijamaitoa) ja kääntää auton nokan kohti Turkua. Herkutella äidin kanssa, ulkoilla neljän karvaturrin kera, parantaa maailmaa. Huristaa illalla takaisin, kirjoitella vähän ja kerätä energiaa uuteen viikkoon.

Miten teidän viikonloppunne sujui?

Kristiina ♥

Tulin kertomaan

Että maailma on ihmeitä täynnä. Pitää vain avata silmät ja katsoa.

Silloin törmää jonain päivänä lumiveistokseen keskellä metsää, näkee toisena punaturkin matkoillaan, ihastelee auringon loistetta hangilla, kuuntelee mustarastaan laulua, huomaa katoavan päivän viimeiset sateenkaarenväriset hetket taivaalla.

Kun uskoo elämän taikaan, taianomaisia asioita tapahtuu. Muistatteko ne lapsuuden pimeät yöt, joina puiden siimeksestä saattoi löytää mitä tahansa? Oli leirikasteita, ryöväreitä, intiaaneja, metsän haltijoita, soihtupolkuja.

Ehkä oli myös kolme kynttilää uuden kuun aikaan kukkulalla. Tuttu polku, ympärille kietoutuva pimeys. Jotain kummaa on tapahtumassa, ei täällä yleensä lepata liekkejä illalla.

Arvaatteko, mistä oli kyse?

Tervetuloa Nina Bille, ja ihanaa viikonloppua kaikille! Pitäkäähän silmät auki.

Kristiina ♥

X 5

Sain Autuaan olon ihanalta Cheriltä haasteen, jossa pitää kertoa aika monta kertaa viisi asiaa itsestään. Kas tässä.

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:

Hetki itselle. Ihan omaa aikaa koirat vieressä.

Tee. Juon hirveästi teetä: vihreää-, rooibos- ja yrttiteetä. Varsinkin nyt, kun olen lopettanut vähentänyt kahvinjuontia.

Ulkoilu. Osa arkeani, en osaa olla ilman.

Tarina. Menen aina sänkyyn kirjan kanssa. Olen tehnyt niin siitä asti, kun opin lukemaan.

Meditaatio. Meditoin ehkä viisi kertaa viikossa, tarvitsisin sitä joka päivä.

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:

Janesh Vaidya: Kehon ja mielen ayurveda. Käsikirja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ruokavaliosta meditointiin.

Lisa Seen kirjat. Muinaisten kiinatarten kohtaloita taidokkaasti kirjoitettuna.

Richard Adams: Ruohometsän kansa. Kanien kotikolot tuhoutuvat, ja ne etsivät lähtemään uutta asuinpaikkaa. Paras fantasiaromaani ikinä!

Margaret Mitchell: Tuulen viemää. Scarlett ja Rhett,  puuvillapellot ja kartanot, Etelävaltioiden kaunottaret ja karkeat jenkit. Kuolematon rakkaustarina ei vanhene koskaan. 

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2. Suomalaiset toisiaan vastassa. Tärkeä osa historiaamme ja yllättävän ajankohtainen edelleen.

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:

Se ihana vaaleansininen pellavatyynyliina Gantin kevätkokoelmasta. Sopisi muiden sohvatyynyjen joukkoon ja toisi kevättä kotiin.

Kekkilän Vihervitriini. Kasvattaisin siinä salaattia ja yrttejä.

Aito punainen itämainen matto. Tällaisen omistan vielä joskus, jos onni potkaisee ja löydän sellaisen halvalla kirppikseltä tai huutokaupasta. 

Uusi pyörä. Lumet sulavat kohta ja Nopsallani ei mene oikein hyvin. Se on hajonnut jo monesti. Ehkä vanhan ratsun voi vielä korjata, mutta muuten uudelle menopelille olisi tarvetta.

Violetti syreenipensas. Lapsuudenkotini parkkipaikan vieressä kasvoi iso tuoksuva syreeni. Haluaisin samanlaisen.

Viisi paikkaa, joihin matkustan (uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):

New York. Pitääkö tästä sanoa enempää? Kaikkien kaupunkien äiti.

Lontoo. Euroopan Nykki ja britit ovat ihania.

Key West. Olen ollut vain kerran, mutta jotenkin luulen meneväni vielä takaisin. Hemingway, pastellitalot, palmujen havina, Yhdysvaltain eteläisin piste. Rakastuin.

Kreikka. Ei kovin eksoottista, mutta silti. Aurinko, tuuli ja suolainen meri, valkoiset talot, ihana ruoka, kepeänä soljuva elämänmeno. 

Skotlanti. Linnat, nummet, lammaslaumat ja Loch Nessin hirviö. Paikka, jonne olen aina halunnut matkustaa.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

Luova. Nopea. Kärsimätön. Haaveileva. Empaattinen.

Viisi lempiruokaani:

Vihreä kookoscurry friteeratulla tofulla

Soijarouhetta ja kasviksia tomaatti-kookoskastikkeessa 

Itsetehdyt sämpylät

Kanttarelli-valkosipuli-persiljapasta

Nepalilaiset kasvispyörykät kermaisessa tomaattikastikkeessa

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:

Mitään ei saa, jos mitään ei uskalla.

Hymyile, niin maailma hymyilee kanssasi.

Ikä on vain numero.

Elämäsi on sellainen, miksi sen teet.

Kuuntele intuitiotasi, niin et koskaan eksy.

Kiitos Cheri! Jaan haasteen uusimmille lukijoilleni:

Souliina S:lle Souliinaan

Annelle Elämäni sanoina -blogiin

Katille Gardeniaan 

Emilianille Oman kuplansa sankari -blogiin

PS Kuvat ovat matkoiltamme, eivätkä liity tähän mitenkään, paitsi että ne on napattu Kreikassa, Nykissä, Lontoossa ja Key Westissä. Kuten ehkä arvasitte, minuun iski tätä kirjoittaessani ihan kamala kaukokaipuu. Olen ollut liian kauan poissa maailmalta, nyt olisi taas aika seikkailla!

Kristiina ♥

Such a beautiful day

Jokaisen naisen kuuluisi saada kukkia naistenpäivänä. Ja monena, monena muuna päivänä.

Sain eilen kukkakimpun. Se toi kevään kotiin, ilon mieleen. Nainen on helppo tehdä onnelliseksi.:)

Tänään aamu herätti minut aikaisin. Verhojen raosta pilkotti aurinko, se kutsui ulos kirpeään pakkaseen.

Teemme viikonloppuisin koirien kanssa usein parin tunnin aamulenkin. Välillä mukana on joku kaveri koirineen tai ilman, tänään hangilla tallustelimme vain me.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja aluksi oli melkein autiota. Vasta lenkin loppupuolella vastaan alkoi tulla enemmän ihmisiä.

Hanki kantoi vielä sen verran, että pääsimme myös polkujen ulkopuolelle. Voi sitä vapauden riemua! Tuuli turkeissa, viima poskilla, häkäisevän kirkkaat säteet silmissä.

Kotona uudella matolla oli ruuhkaa. Siinä on ilmeisesti hyvä torkkua päivänokoset. Vaan mitähän tapahtuu kurakelien alkaessa? Miten ihmeessä meille on päätynyt vaalea matto, kysyn vaan?

Lenkin jälkeen päivä katsoi kirkkaana sisään ikkunoista. En malttanut pysyä sisällä, pohdin voisiko sitä jo? Olisiko nyt kevään ensimmäisten terassikahvien aika? Oli se!

Hyvä päivä.

Lämpimästi tervetuloa Souliina S ja ihanaa lauantaita kaikille!

Kristiina ♥

Mantroja ja chakroja

Olin tänään joogassa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Oli ihanaa. Superihanaa. Menen toistekin.

Kävin muutama vuosi sitten jonkin aikaa säännöllisesti astanga-joogassa, mutten jotenkin ikinä päässyt siihen kunnolla sisään. En ollut tuohon aikaan erityisen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja joogan henkinen puoli meni minulta suureksi osaksi ohi. Chakrat ja mantrat eivät olleet minun juttuni. Tai niin silloin luulin.

Jaksoin käydä astangassa noin vuoden. Sitten muutin pois Helsingin keskustasta, ja harrastus jäi. Se ei minua juuri surettanut, sillä en ollut innostunut joogan syvemmästä olemuksesta. Sain samanlaiset kiksit lähtemällä pitkälle juoksulenkille, olo oli sen jälkeen ihan yhtä hyvä.

Olen myöhemmin ajatellut monet kerrat aloittavani joogan uudelleen, mutten ole aloittanut. Jotenkin en vain kokenut astangaa omakseni, enkä tässä elämäntilanteessa enää mitenkään voisi sitoutua käymään tunneilla viittä kertaa viikossa. Monet joogithan lisäksi tekevät sarjojaan pöyristyttävän aikaisiin kellonaikoihin, jolloin pääni painuu vielä onnellisesti tyynyä vasten. Aamuliikuntani on sitä paitsi varattu kahdelle karvakorvalle. Jos ryhtyisin aamujoogiksi, saattaisin törmäillä lenkillä kettuihin ja huuhkajiin, olisin nimittäin metsässä kolmen aikaan yöstä. En usko, että minusta ikinä tulee astangajoogia, niin hienoa kuin se varmasti olisikin.

Mutta tänään en ollutkaan astangajoogassa. Olin sen sijaan jossain ihanassa iloisessa aurinkoisessa joogassa, jossa laulettiin mantroja, heitettiin tarpeeton kantolasti pois ja voideltiin chakroja, tai jotain sinne päin. Ilojoogan, kuten sen nimesin, veti ihana Kylli Kukk.

Tunnin jälkeen olo tuntui kevyeltä, pakkanen oli väistynyt auringon tieltä ja räystäät tippuivat. Maailma hymyili, ja niin hymyilin minäkin.

Iloista torstai-iltaa ja tervetuloa Anne! Huomenna alkaa viikonloppu, mitä ajattelitte tehdä?

Kuvat Pinterestistä.

Kristiina ♥