maanantai 31. joulukuuta 2012

Joulukuu kuvina ja tervetuloa 2013!


Joulukuussa askarreltiin ja ulkoiltiin paljon ihanassa talvisäässä: Talvi on ehdottomasti yksi lempivuodenajoistani, siis ne hetket, kun on paljon lunta ja pakkasta, hengitys höyrystyy ulkona, kuulas talviaurinko hohtaa hangilla ja puiden oksat on kuorrutettu jäällä.

Lisäksi tietenkin fiilisteltiin joulua sekä annettiin ja saatiin lahjoja. Paketeista paljastui muun muassa kirjoja (aina yhtä mieluisa lahja), ne toivomani jättiläismukit ja pehmeä torkkupeitto, joka onkin ollut kovassa käytössä.

Myös hiihtokausi on avattu melkein hyvissä ajoin – viime vuonna taisin päästä ladulle ensimmäisen kerran helmikuussa. Saas nähdä, miten pitkälle sukset tänä vuonna vievät. En uskalla vielä vannoa mitään, koska ensimmäisen hiihtolenkin seuraukset tuntuvat vieläkin jaloissa, ja eilen pystyin hädin tuskin kävelemään.:)

Nyt joulukuusta ja vuodesta 2012 on jäljellä enää muutamia vaivaisia tunteja. Pian paukkuvat raketit, ja toivon mukaan Pitkäkuonon ei tarvitse piiloutua sängyn alle. On nimittäin kaverin ensimmäinen uusivuosi meillä, eikä reaktiota voi oikein tietää etukäteen, uusivuosi kun on monen koiran painajainen. Silkkitassu tosin ei aiempina vuosina ole paukuttelusta hätkähtänyt, mutta ulos emme silti kuuden jälkeen mene. Ties vaikka tyyppi lähtisi rakettimetsälle, ainakin lentokoneet, kuumailmapallot ja kuu (!) pitäisi nimittäin paimenen mielestä napata kiinni.

Me vietämme siis uudenvuodenaaton kotosalla koirien kanssa, mutta kuohuvaa ja vähän fancympi dinneri on kyllä tiedossa. On ollut hurjan mielenkiintoinen vuosi, suureksi osaksi oikein hyvä, mutta myös raskaampia hetkiä on mahtunut mukaan. Kohokohdat ovat ehdottomasti Pitkäkuonon saapuminen, uusi työpaikka ja blogin perustaminen. Nyt blogi sulkeutuu tältä vuodelta, nähdään taas ensi vuonna!


Toivotan teille kaikille ihanaa aattoiltaa ja kilokaupalla onnea vuodelle 2013!

Kristiina 



lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulun jälkeen


Joulu on ihana juhla, mutta nyt kun se on mennyt, teki mieli riisua koti taas vaaleaksi. Kuusi saa kuitenkin vielä hetken olla, poistin siitä vain punaiset rusetit. 

Joulukukistakin on jäljellä enää jouluruusu, mutta se on yhä kaunis ja valkoinen. Amaryllikselle sen sijaan kävi kehnosti: se venähti pitkäksi ja katkesi. Hyasintit olivat puolestaan jotenkin ihan surkeita tänä vuonna eivätkä edes kunnolla puhjenneet kukkaan. Aika omituista, en muista, että hyasinttien kanssa olisi koskaan ennen ollut moisia ongelmia.


Kuivattu hortensia pääsi siis takaisin omalle paikalleen. Se oli evakossa sohvapöydällä, ja joku on näemmä käynyt vähän nakertamassa sitä. Pitkäkuonoooo!


Suklaasta ei tässä talossa vähään aikaan tule pulaa. Ehkä ihan hyvä, että hiihtokausi korkattiin tänään. Luulin tosin hiihtäväni hirmuista kyytiä, mutta olinkin sivakoinut vain nopeaa juoksuvauhtiani – mikä pettymys.:)

Leppoisia loppuvuoden päiviä ja kovasti tervetuloa CristiinaM!

Kristiina 

maanantai 24. joulukuuta 2012

Tip tap, tip tap...


Päivän ohjelma:


"Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee, talven valkohiutaleet, ne kilvan leijailee."

Reipasta lumimyrkyssä rämpimistä, jotta jaksaa sitten syödä paljon herkkuja.



"Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli. Kaikki vain joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään, kun joulu on!"

Jännittäviä hetkiä: kuka saa mantelin riisipuurosta? Vastaus = melko luultavasti minä, koska täällä ei kukaan muu fanita tuota joulun ykkösruokaa.;)


"Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista. Kuiske kuuluu, miltä ruoka maistaa? Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap. Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla. Kunnes päivä koittaa taivahalla, taivahalla. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip, tip, tap."

Herkkuja, lahjoja, tärkeitä ihmisiä, neljä kosteaa kuonoa. Niistä on aattoilta tehty.


Tunnelmallista jouluaattoa!

Kristiina 

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Auts, ne pistelevät!


Tein kuin teinkin sen havukranssin. Olin saanut havuja miehen vanhemmilta jo viikko sitten ja eilen kaivoin ne esiin, solmin nipuiksi ja niput yhteen. Kuulostaa ihan hyvältä, eikös?


Olen luonteeltani varsin kärsimätön ja suurpiirteinen, mikä ei välttämättä ole askartelun suhteen kovin hyvä yhdistelmä. Tekemäni niput olivat aivan liian suuria ja pitkiä. Tuloksena oli jättiläiskranssi, josta sojotti havuja mikä minnekin suuntaan. Kranssi ei pysyisi koossa ilman noita kultaisia rusetteja, ja lisäksi trimmasin sitä saksilla aika paljon, ennen kuin siitä tuli järkevän näköinen.


Niin, ja ne havut muuten pistelevät. Jonkinlaiset käsineet olisivat olleet ihan paikallaan, ainakaan sormia ei ehkä olisi kirvellyt koko loppuillan.:)


Muuten meillä on loma alkanut ihanan rennosti. Melkein kaikki joulupuuhat on tehty, tänään on enää edessä piparien paistaminen ja joululiinan silittäminen. 

Rauhallista aatonaattoa ja neljättä adventtia ystäväiseni!

Kristiina 

perjantai 21. joulukuuta 2012

Kameraa me inhotaan

Meillä oli joulukuvaukset. Emännällä oli ihan yksinkertainen visio: vähän rekvisiittaa ja pari koiraa istumassa kauniisti rusetit kaulassa. Ei muuta. 


Niin, se istuminen – Silkkitassuhan ei vahingossakaan istu, jos näköpiirissä on kamera. Eikä varsinkaan, kun kaulaan on solmittu ihan hirveän kamala rusetti. 

Tarkennuskaan ei mennyt ihan niin kuin piti.:)


Sitten uusi yritys, mutta malleja ei enää nappaa. "Eiks tää oo kohta jo ohi?"


Kameran takana emäntä heiluttelee juustonpalaa ja vinkulelua yrittäen samaan aikaan painaa laukaisinta. Tähtäyksessä on toivomisen varaa.


Tarkennus kukkaan, ja taustalla näkyy kaikenlaista, mitä ei pitänyt näkyä.


"Tää on kyllä ihan kamalaa, valitetaan hei koirien liittoon. Ei tämmöinen voi kuulua työsoppariin."


Ehkä pitäisi keskittyä kukkien kuvaamiseen...


Ihanaa joulun aikaa kaikille, täällä alkoi loma NYT!



Kristiina 

torstai 20. joulukuuta 2012

Yksi päivä töitä...

...Sitten 11 päivää lomaa. Jippii!

Iltalenkillä oli tänään todella kaunista. Metsässä oli melkein taianomaista, kun puut olivat saaneet oksilleen lumikuorrutteen ja taivas hehkui punertavana.


Olen ollut vähän flunssainen ja todella väsynyt koko viikon. Olo on ollut jotenkin voimaton, mutta tänään energia tuntuu palanneen. Vähän luulen, että viikonloppuna on kaikesta vannomisesta huolimatta sittenkin piparitalkoot – tekee taas mieli joulufiilistellä!


Tänään oli ihana ulkoilla, ja koiratkin nauttivat illasta täysin rinnoin. Me taidamme kaikki rakastaa lunta ja talvea. Puolimetrisestä hangesta on sitäpaitsi sekin hyöty, ettei Silkkitassu jaksa juurikaan vaivautua jänismetsälle = emännän ei tarvitse olla koko ajan valppaana vemmelsäärien varalta. Ei kaveri kyllä mitään muutenkaan kiinni saa, mutta yrittää välillä sitkeästi. 


Kristiina lomatunnelmissa  

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hyvästi, piparkakkutalo


Aioin tänä viikonloppuna rakentaa piparkakkutalon ja tehdä havukranssin. Siivota, paketoida loput lahjat, suunnitella joululeipomuksia, käydä jouluisessa pikkukaupungissa ja lähettää lisää kortteja. 


Olen tänä viikonloppuna lukenut ajatuksia herättävää kirjaa, ulkoillut koirien kanssa, katsonut hyvänmielen leffaa, juonut lämmintä glögiä ja kuunnellut Jouluradiota. Koti on siivoamatta, havukranssi odottaa parempaa inspiraatiota, piparkakkutaloa en edes enää aio tehdä ja pikkukaupunkivisiitti siirtyi ensi viikonloppuun, sikäli kun silloin huvittaa enemmän. 


Päätin hidastaa ja sanoutua irti joulusuorittamisesta. Jos katselen mieluummin peiton alla telkkaria kuin leivon itse jouluherkut, niin sitten teen niin – ja haen tortut kaupasta.

Energistä viikkoa – sen jälkeen rentoudutaan loppuvuodeksi!

Lämpimästi tervetuloa Home In The Storm!

Kristiina  

torstai 13. joulukuuta 2012

Kirje Korvatunturille


Kuvat valmistajien ja jälleenmyyjien

Rakas Joulupukki,

Niin mielelläni muhkeaan, viininpunaiseen huiviin kietoutuisin, teetä puolen litran jättikupeista joisin, aamulla sen termarissa töihin kiikuttaisin, korun kaulaan solmisin, iättömässä tuolissa istuisin.

Toiveikkain terveisin,

Kristiina


Toivottavasti kirje löytää Korvatunturille.



Me löysimme viime keväänä sen juurelle, Korvatunturimurustalle. Itse Korvatunturi on rajavyöhykkeellä ja sinne päästäkseen pitää anoa lupa Rajavartiolaitokselta.

Korvatunturimurustalle kapuamiseen olisi puolestaan tarvittu kolmimetriset metsäsukset. Minä kipusin latusuksilla ja upposin tasaisin väliajoin metrin syvyiseen hankeen. Latua ei tietenkään ollut. Näimme edellisenä iltana autiotuvalla kaksi miestä, jotka olivat juuri palaamassa murustalta ja varoittelivat reitin olevan suhteellisen rankka. Pientä vähättelyä, sanoisin. Ensimmäiset ehkä kahdeksan kilometriä menivät ihan sujuvasti kelkkauraa, loput kaksi kiipesimme umpihangessa.


Kun vihdoin pääsimme ylös, siellä ei ollut muuta nähtävää kuin helikopterin laskeutumispaikka ja maailman rauhan kunniaksi huipulle pystytetty Rauhanpaalu. Läsnä olivat myös jäätävä tuuli ja pikkuinen halkovaja, muttei tulentekopaikkaa missään.


Ikinä eivät ole eväät maistuneet yhtä hyviltä kuin takaisin alas laskettuamme, ja seuraavana yönä autiotuvassa uni vei mennessään 16 tunniksi – aikamoinen saavutus minulta.


Mistähän tunturi on muuten saanut nimensä?;)

Lappia hirmuisesti ikävöivä Kristiina  

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Terveisiä joulupajalta!




Täällä on leikattu, liimattu, teipattu, leimattu, riimitelty värssyjä kortteihin, tuhottu vanha kirja, syöty herkkuja ja juotu viiniä ihanien korttipajalaisten kanssa (toim. huom. Se viininjuonti olisi ehkä ollut hyvä aloittaa vasta askartelun jälkeen....)


Tuloksena syntyi postikortteja...



Niin monta pakettikorttia, etteivät lahjat taida riittää – vähän innostuin, tässä on ihan vain osa.



Ja tietenkin paketteja. 





Enää pari puuttuu, sitten saa tonttu levätä. Sillä vaikka rakastankin joulua ja lahjojen antoa, jouluostoksilla rynniminen yhtä aikaa tsiljoonan muun ihmisen kanssa ei vastaa käsitystäni rentouttavasta ajanvietosta. Viisas olisi tietenkin hankkinut lahjat vähitellen ja hyvissä ajoin, mutta kun ei...


P.S. Olen ehkä surkein bloggari ikinä. Ilman Instagramia täällä ei nähtäisi kuvan kuvaa ennen kevättä. Kuvasin ihan kaiken järkkärilläkin, mutta ei niitä voi julkaista. En halua keltaisia kuvia, en harmaita kuvia, en kylmiä kuvia, en tärähtäneitä kuvia. Sen sijaan tahtoisin jonkun kivan kuvankäsittelyohjelman, josta löytyisi Instagramin tapaisia filttereitä – realistisuus voi puolestani suksia kuuseen, täällä ei sitä kaivata.;) Jos joku osaa auttaa, saa siis vinkata...ja huippua olisi, jos ohjelma olisi ilmainen ja toimisi Macilla.

Rauhallista adventtia! 

Kristiina  

perjantai 7. joulukuuta 2012

Matkamuistoja


Muistatte ehkä vielä, että käväisin Kööpenhaminassa. Shoppailulle ei ollut kauheasti aikaa, mutta jos sattuu oikeaan osoitteeseen, ei sitä kauhean paljon tarvitakaan. Matkoilta on mielestäni kiva ostaa jotain muistoksi kahdesta syystä: saat ehkä jotain, mitä ei kotoa löydy ja lisäksi ulkomaanaarteet tuovat aina reissun mieleen.

Saanko siis esitellä Köpiksen saaliini: puisesta tähdestä tuli osa olohuoneen kollaasia ja yksi perhostauluista pääsee sen vieressä olevaan koloon, heti kun saan ne kehystettyä. Lisäksi ostin valkoisia paperitähtiä luovuttuani ajatuksesta askarrella niitä itse. Koira on ihan Suomesta.:)

Lumista viikonloppua!

P.S. Hämärä ja valokuvaustaitoni eivät ole oikein hyvä yhdistelmä. Huoh.

Kristiina 

tiistai 4. joulukuuta 2012

Viisaus sisällämme


Elämässä on silloin tällöin tärkeitä aikoja. Hetkiä, jotka vaikuttavat ehkä pitkälle tulevaisuuteen. Tienristeyksiä, joihin valintamme ovat meidät kuljettaneet ja joissa meidän täytyy jälleen valita. 

 Välillä arjen vyöryessä päälle, stressin ja kiireen kuormittaessa, tuntien ja päivien kiitäessä ohi, on ihana pysähtyä hetkeksi. Hiljentyä ja muistuttaa itselleen mihin oikein on menossa. Joskus mieleen ehkä myös hiipii epäilys, unohdus, epävarmuus. Onko suuntani oikea? Olisiko kuitenkin parempi pelata varman päälle? Pysyä tutussa ja turvallisessa. Lopettaa haaveilu, unohtaa unelmointi.

Onneksi joskus tapaa myös aivan erityisiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka muistuttavat siitä, minkä jo tietää. Siitä, että jos vain malttaa kuunnella itseään, valinnat ovat helppoja ja johdattavat oikeaan suuntaan. Siitä, minkä tuntee olevan parasta ja oikein.

Minulla oli ihan mielettömän mielenkiintoinen viime viikko. Tapasin erään viisaan ihmisen, kävin ohjatussa meditaatiossa, katselin kynttilän liekkiä, vaelsin koirien kanssa lukemattomia tunteja lumen peittämässä, hiljaisessa metsässä. Ja pohdiskelin elämää, sen taikaa, valintoja.

Rauhallista viikkoa ystäväiseni!

Kristiina 

P.S. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, kunhan vain mietiskelin.



lauantai 1. joulukuuta 2012

Marraskuu kuvina


Joulukuun ensimmäinen: himistely saa virallisesti alkaa! Antti-myrsky taisi olla asiasta samaa mieltä. Se saapui marraskuun viimeisenä, tuiskusi ja tuiversi, muutti metsän Lumikuningattaren valtakunnaksi ja mielen jouluiseksi. Se peitti alleen terassilla paperipussissa istuttamista odottaneet kanervat, pysäytti junat, sabotoi pikkujoulujen viettäjien kotimatkaa, toi talven tullessaan.

Marraskuu oli reissukuu. Kävin Rovaniemellä ja Kööpenhaminassa, haistelin erilaista elämänmenoa, tallensin hetket puhelimeen sormet sinisinä. Joku viisas sanoi joskus: "Matkustan, olen siis olemassa."  Maiseman ja perspektiivin vaihto edes pieneksi hetkeksi on ihanaa ja tekee niin hyvää.

Ihan paria viime päivää lukuun ottamatta marraskuu oli täällä etelässä mutakuu. Meillä vierailikin varsin sopivasti viikon ajan mutanoutaja Tosca. Ihana tyyppi, mutta varsinainen rypijä. Kuinkahan monta kertaa olen putsannut tässä kuussa kuratassuja?

Joulu on salavihkaa rantautumassa meille. Valosarjat tuikkivat sisällä ja ulkona, kynttilän liekki lepattaa lyhdyssä, kaksi hyasinttia availee kukintojaan ja valkoinen amaryllis kurottaa uljaana ylöspäin. Pian on kuusen vuoro.


Last but not least: Pitkäkuonolla oli yksivuotissynttärit. Nauravainen puikkonokka on asustanut meillä nyt kymmenen kuukautta. Viime talvena kaveri matkasi suuren osan paukkupakkasessa tehdyistä metsälenkeistä lämpimästi sylissä, nyt se viilettää pitkin puuteria Silkkitassun jalanjäljissä.

Ai juhlittiinko niitä synttäreitä jotenkin? Pitkäkuonon bileiden ohjelmassa oli pitkä lenkki ja hirvenluu. Varsinainen aarre.;)

Lämpimästi tervetuloa Mona's Picturesque! 



Kristiina 

lauantai 24. marraskuuta 2012

Haittaisiko, jos muuttaisin Kööpenhaminaan?


Kipuan jälleen peltipurkkiin, sillä on nimi, jonka jo unohdin. Se kohoaa pilvien ylle, kiidättää minut melkein naapuriin. Lähelle, mutta niin erilaiseen maailmaan.


Huoneen ikkunasta näkyy harmautta ja karamellitaloja. Kotona olisi näkynyt vain harmaata.


Oli siellä muutakin. Vanha huvipuisto täynnä ihmeitään.


Nuori ja elämää kokenut seisoivat rinta rinnan. 


Portti johdattaa satumaahan. Se on meille vielä suljettu.


Punatiiliset rakennukset vievät ajatukset menneeseen maailmaan.


Joulu on läsnä. Sen haistaa paahtuvissa kastanjoissa, tuntee valojen tuikkeessa. 


On marraskuu. Joka paikassa ohi suhahtaa pyöräilijöitä, kaksipyöräisiä ratsuja nojaa seinustoja vasten, niille on omat leveät kaistansa. 


Kaupunki loistaa pimeydessä. Talot kilpailevat koristeillaan, ne ovat valmiina juhlaan.


Vihdoin olemme taas taikaportin luona.


 Tällä kertaa meillä on oikeat sanat, ja se aukeaa.


Joulunhenki käväisi täälläkin. Jätti jälkeensä säihkettä ja kuusenkoristeita.


Lammella uiskentelee jaloja vieraita, kimaltavat mustaa vettä vasten.


 Ohitse marssii punatakkien paraati.


Itämaiden sulttaanikin rakensi tänne palatsin. 


Vanha puu sai sydämiä kantaakseen. Se pitää niistä hyvää huolta.


Kojuissa myydään sitä sun tätä. Ilma pakastuu, kuvia nappailevat sormet sinertyvät.


Hurjapäät pyörivät yläilmoissa. Minua huimaa heitä katsellessa.


Liinaharjat tanssivat nauraen katolla.


Tuoksuva glögi lämmittää kohmeiset sormet. Katossa lämpölamppu hohkaa kuumuutta, polvihousuinen tarjoilija on loikannut naapurimaasta.


Valo juhlii täällä. Jokainen katu ja kuja saa siitä osansa.


Elefantti karkasi vuosien takaa. Se viihtyy punaisella taustallaan, toitottaa lapsille innoissaan.


Astelemme kuusien reunustamaa kujaa, katselemme, ihmettelemme.


Jos nenäni ei olisi jäässä, hyppäisin karusellin kyytiin. Antaisin sen kieputtaa minua, vilkuttaisin ihmettelijöille vauhdin hurmaamana.

  
Lentäisin kuumailmapallolla korkeuksiin.


Valitsisin ratsun ja laukkaisimme yhdessä ympäri yhä uudestaan.


Tivoli jää taakse. Juomme kuohuvaa juomaa alueella, joka saa minut voimaan pahoin. Ravintola on silti inspiroiva, se oli trendikkäin kaikista, nyt jo vähän viime sesonkia. Sitä kutsutaan nimellä PatéPaté.


Kävelemme kulman taakse, Fiskebariin. Matkalla näemme kynttilämeren. Syön fish & chipsejä ja lakritsisuklaata. Nyt kutsuu jo pehmeä peti.


Aamiainen vatsassa suuntaan kaupungille. Kello tikittää. Pian olemme kotona.


Kristiina