Tulppaanipenkin kummajaiset

Olin hieman kummissani, kun tulppaanini alkoivat avautua. Istutin nimittäin syksyllä vaaleanpunaisia yksilöitä. 

Eihän valkoisessa mitään varsinaista vikaa ole, mutta tunsin itseni parin päivän ajan melkoisen huijatuksi. Kunnes:

 

Tulppaaneissa alkoi näkyä siellä täällä hentoa vaaleanpunaista. 

 Aivan  kuin joku olisi liukuvärjännyt ne vähän kerrallaan.

Nyt niitä seisoo jonossa kaikissa valkoisen ja  vaaleanpunaisen sävyissä. Ensin auenneet ovat pinkkejä, viimeiseksi heränneet vielä vitivalkoisia.

 Kummia kavereita.

Nyt sataa, puutarha juo. Se on hyvä, ei tarvitse heilua kastelukannun kanssa. Toissapäivänä istuttamani syreeni ja kolme uutta pinkkiä pionia saavat hyvän startin.

Ihanaa iltaa!

Kristiina ♥ 

Punahuulia ja koiramissejä

Tämä ei ole mikään uutinen, mutta: Punaiset huulet ovat paras asuste ikinä. Olen hurmaantunut. Talvi, sen karuus ja muuttumattomuus, syvälle muodottomiin tummiin vaatteisiin verhoutuneet ihmiset, kalpeat kasvot, siniset sormenpäät, se on nyt taas hetkeksi poissa. Tilalla on valo, kevät, joka taittuu kohta kesäksi. Naurun, värien, auringosta humaltumisen, salaperäisten kesäöiden, tuoksujen, horisontissa siintävien purjeiden, kukkamekkojen, vastaleikatun ruohon aika. Punaisten huulten hurmio.

 Ilta-aurinko lämmittää jo paljaita käsivarsia, metsäpolut tuntuvat pehmeiltä tossujen alla.

Valkovuokot ovat kasvaneet valtaviksi matoiksi. Maa leikkii piiloleikkiä niiden alla.

Kohta kutsuvat rantahietikot ja aaltojen sileäksi muovaamat kalliot. Kahlaaminen on helppoa, kunnes vesi ulottuu vatsaan. Kylmyys saa haukkomaan henkeä. Sitten nopea heittäytyminen eteenpäin, järven pohja katoaa varpaiden alta, talviturkki on riisuttu. Ei, ei vielä, ehkä parin viikon päästä. Nyt aalloilla keinuu vain joutsenpariskuntia vitivalkoisissa kesäasuissaan. 

Puutarhassa hallitsevat nyt narsissit.

Vallanvaihto oli verinen. Krookukset ja kevättähdet murhattiin. 

"Mitäs istutit ne mun vahtipaikalle!"

Olisi pitänyt tietää paremmin.

Jos meillä olisi vene, se olisi nyt vesillä. Minusta on kuitenkin hauska vielä vain katsella, on niin paljon muutakin tehtävää.

Koirien missikisoissa jokainen marssi vuorollaan tuomarin tiukan katseen alle. Pitkäkuono on nyt virallisesti ulkomuodoltaan erittäin hyvä koira. Erinomaista siitä ei tullut, siihen olisi tarvittu ainakin kaksinkertainen määrä karvaa.

Meitä jännitti.

Äitienpäivänä kävelimme Paimion hiekkakuopilla, toiset uivat, toiset kahlasivat, toiset pysyivät rannalla.

Mukana oli koirien kauneuskuningatar Tavi Touhukas. Jos olette nähneet Marley and Me -leffan, ymmärrätte millaisesta tyypistä on kysymys. 

Metsäpolkuja.

Koivikon välistä siivilöityvä aurinko. 

Kukkapenkissä auenneet tulppaanit.

Mitä teille kuuluu?

Kristiina ♥ 

Jos olisin vuodenaika

Jokaisessa vuodenajassa on jotain ihanaa. Kesällä maailma on helteestä raukea, se on mansikoiden, hiekkarantojen, jäätelötötteröiden ja aurinkovarjojen aikaa. Syksyllä ilmassa on kirpeää toimeliaisuutta, ja luonto pukeutuu syvänpunaisen ja keltaisen sävyiseen iltapukuunsa. Talvella maa katoaa valkoisiin hiutaleisiin, on hiljaista, pimeää, taivaalla näkyvät tähdet ja pakkaslumi kirskuu jalkojen alla.

Jos kaikista vuodenajoista pitäisi valita yksi, valintani olisi kuitenkin kevät ja alkukesä. Nyt on kauneuden hetki.

Luonto herää rytinällä, paksut kimalaiset pörräävät medenkeruumatkoillaan, linnut laulavat kuorossa toisilleen ja metsä on vähän muuttunut joka päivä. Tämä on sitä aikaa, kun ei huvita olla sisällä ollenkaan. Voisin kuvata hentoja nuoria lehtiä, kukkia, silmuja ja maasta työntyviä versoja kyllästymiseen asti. Tai en minä kyllästy, mutta te varmaan.;) 

Hurmaannun auringon välkkeestä puiden takaa ja selitän koirille, miten ihmeellistä on, että vielä eilen puissa oli silmut, nyt osa lehdistä kurottaa jo aurinkoa kohti. Haaveilen myös ihan tosissani makro-objektiivista, yksityiskohdat ovat niin kiehtovia, enkä pääse tarpeeksi lähelle.

Löydän jokaisella lenkillä jotain uutta kuvattavaa ja tunnen itseni vähän omituiseksi tutkaillessani puiden puoliksi auenneita lehtiä tai terälehtensä yöksi sulkeneita valkovuokkoja.

Yhtenä iltana olin metsässä vähän tavallista aikaisemmin ja vuokot nauttivat vielä auringon viime säteistä. Oletteko muuten huomanneet, että terälehtien nurja puoli on usein vaaleanpunainen?

 

Pari päivää sitten suurin osa lehdistä oli vielä supussa.

Nyt näyttää jo tältä.

Luonnossa on satumaista voimaa. Voima rauhoittaa, voima lohduttaa, voima ihastuttaa. 

Leppoisaa helatorstain iltaa! Täällä etelässä on ollut tänään vuoden ensimmäinen hellepäivä.:)

Kristiina ♥ 

Viikon parhaat ja tärkeimmät

Taas meni viikko, näistä sen muistan:

Aurinko ja metsässä kirmaava koirakolmikko.

Kirkasvetinen järvi. Viikko sitten vielä jäässä, tänä aamuna sula.

 Vappupiknik meren rannalla. Tuulessa hulmuavat karvat ja pystyyn nousevat korvat. Lämmin auringonpaiste, kalastajat, laineiden liplatus, lokkien kirkuna.

Kuvaan pakotettu kamerakammoinen koiraneiti.

Hiekkaranta. Kesän odotus.

Vadelmamunkki venesatamassa, slurps!

Sananvapauden päivä 3.5.

Vanhan ja uuden kohtaaminen.

Viljapellon sänki. Lujaa kiitävät tassut, avaruus ja hetken autius.

Horisonttiin katoavat sähkölinjat ja laskeva aurinko.

Hurjasti kuohuva Vantaanjoki.

 

Haltialan tilan valkovuokkomatto.

Henkiin herännyt MacBook, neilikat maljakossa, kahvi kupissa. Asiat mallillaan.

PS Pahoittelut hitaasta reagoinnista kommentteihinne ja komenttilaatikoissanne. Mies on työmatkalla Espanjassa (en ole yhtään kateellinen en), ja eilinen päivä meni suurin piirtein näin: herätys, aamupala, parin tunnin lenkki koirien kanssa, koirat kotiin, ruokakauppaan, siivous sisällä ja ulkona, lounas (klo 16!), puolentoista tunnin iltalenkki, popcornia kattilaan, leffa, zzzz.

Leppoisaa sunnuntain loppua, olette ihania!:)

Kristiina ♥ 

Apuri työssään

"Mä oon tällanen puutarha-apuri. Autan länttäämällä mun nukkumapaikalla kasvavat kukkaset, niin emännällä riittää puuhaa."

Silkkitassu ja muu jengi toivottavat ihanaa viikonloppua!

Kristiina ♥ 

Vapun ainekset

 



Otetaan päivä auringonpaistetta, puolikas vaeltelua meren rannalla, hetken piknik rantakallioilla. Lisätään muutama lasillinen kuohujuomaa, iso lautasellinen parsarisottoa, kahvilan koirille avoimet ovet ja pari vadelmamunkkia. Niistä oli vappu tehty.

 

 

 

Meren äärellä tuntui jo kesän läheisyys. Aurinko lämmitti poskia, tai ehkä se oli viini. Aalloilla kimmelsi, taivas katsoi alas kirkkaansinisenä.

 

 

 

 

Hiekkaranta oli autio. Koiramme käyttäytyivät mallikkaasti.

 

 

 

Kahvila Kampelan terassi Vuosaaren rannassa oli täynnä, ihmisiä ja koiria. Tänne ovat lemmikit tervetulleita, nakkejakin on kuulemma tarjolla.

 

 

 

Vadelmamunkki ja kahvi pahvimukista. Kesä.

 

 

 

  

Miten teidän vappunne meni?

 

Aurinkoa loppuviikkoon ja lämpimästi tervetuloa Kolmen koti rannikolla! 

Kristiina ♥