torstai 28. kesäkuuta 2012

Tapettiunelmia

Meidän makkarissa on käynnissä uudistusprojekti, ja juuri nyt on vuorossa seinien päivitys. Päätyseinä saa pukeutua ihanaiseen Sandbergin Liljekonvalj-tapettiin, jota olen jemmannut jo pitkään. Muut seinät pääsevät puolestaan kosketuksiin harmaanbeigen maalin kanssa.

Matkassa on vain yksi mutta: niitä seiniä koristaa jo tapetti.

Olettekos koskaan repineet tapetteja irti seinästä? Ihan pikku juttu, joka hoituu varmaan yhdessä illassa, eikö vain?:)

Se ei muuten mene ihan niin, ainakaan mun suorittamanani. Sain eilen poistettua kokonaiset kaksi vuotaa, vaikka kaikkeni yritin. Nopeasti ynnättynä makkarin seinät ovat paljaat tällä vauhdilla noin viikon päästä, jos ahkeroin joka ilta.

P.S. Nyt on sitten oiva tilaisuus avata sanainen arkkunsa, jos tietää miten ne tapetit oikeasti kuuluu irrottaa!;)

P.P.S. Tekstieni otsikon fontti vaihtuu koko ajan jotenkin itsestään. Why oh why?

P.P.P.S. Mies olisi varmaan aika tyytyväinen, jos tämä projekti jotenkin nopeutuisi. Olen nimittäin siirtänyt meidät makkarin uudistuksen ajaksi nukkumaan vierashuoneen lattialle.:)






Kristiina 

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Dear stress, let's break up

Kävin juhannusaattona varsin kurjalla juoksulenkillä: jalka ei noussut, väsytti, seitsemän kilometrin lenkki tuntui 17 kilometrin mittaiselta, oli kuuma, tukalaa ja energia ihan nollissa.

Koska edellisellä lenkillä oli sama ikävä fiilis, ja sekin lenkki oli lyhykäinen, menin mökille palattuani kiskomaan työkseen urheilevaa miestäni hihasta ja esittämään painavan kysymyksen: "Miten voi olla mahdollista, että mun juoksukunto on heikentynyt?!"

Vastaus oli hämmentävä ja ajatuksia herättävä. Henkinen väsymys vaikuttaa fyysiseen kestävyyteen. Kyllähän mä sen periaatteessa tiesin (kai), mutta että oikeesti? Ne naisten sporttilehtien "Jos töissä on rankkaa, mene joogaan" -neuvot pitäisi tosissaan ottaa onkeensa?

Nyt siis edessä pieni juoksutauko ja ero stressistä. Eiköhän se kahdeksan päivän kuluttua helpota, kun on aika sanoa hyvästi yhdelle työpaikalle, suunnata lomalle ja alkaa valmistautumaan tulevaan. Jippii!


Kuvat ovat vappupäivältä, jolloin kokkailtiin ystäväiseni Iriksen kanssa. Mukana menossa olivat tottakai muutkin tiimeihin kuuluvat tyypit.;) Ja kuvat on otettu pokkarilla, koska en tuolloin vielä omistanut uutta rakasta leluani.

Kristiina  

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannus takana, loma pian edessä...

Seitsemän työpäivää! Sitten on vuorossa LOMA ja sen jälkeen UUDET HAASTEET! Olen ihan intopinkeenä, ja seitsemän vaivaista päivää nyt kestää miten päin vain! Tosin meillä on huomenna palaveri, joka hieman huolettaa...mitään kivaa tuskin on luvassa.

Meidän juhannuksemme meni varsin rauhallisissa merkeissä mökillä. Oli muuten ihanaa. En tehnyt muuta kuin nukuin, söin, ulkoilin, lueskelin naistenlehtiä, söin vähän lisää, saunoin, uin, join viiniä, söin taas ja katsoin futista. Tuon viimeksi mainitun olisin kyllä voinut jättää vähemmälle tai vaikka pois ohjelmasta kokonaan, mutta minkäs teet, kun koko muu poppoo kokoontuu kisakatsomoon.

Juhannusmenu piti sisällään vaikka mitä ihanaa, mutta keskityin niin kovasti syömiseen, että yhtään kuvaa en saanut napattua. Listalla oli muun muassa savustettuja ahvenia, graavisiikaa, hirvipihvejä, ihka oikeita karjalanpiirakoita, sienipiirakkaa, raperperipiirakkaa, mansikkakakkua ja kesän ehdoton suosikkini: sillikaviaari.

- 1 prk smetanaa
- 2 sillifilettä
- iso sipuli
- 2 keitettyä kananmunaa
- tilliä

Silppua kaikki ainekset ja sekoita keskenään. Pistele poskeesi. Nam!
















Kristiina  

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Omalla polulla

Elämässä on joskus hetkiä, jolloin mikään ei tunnu menevän, niin kuin tahtoisi. Hetkiä, jolloin kaikki tuntuu tahmealta ja omat haaveet kaukaisilta ja saavuttamattomilta. Silloin tekisi ehkä mieli luovuttaa, antaa olla vain ja tyytyä siihen, mitä on.

Sitten on toisenlaisia aikoja. Niitä arvokkaita onnenhippusia, jotka kantavat pitkälle eteenpäin ja valavat uskoa unelmiin. Hetkiä, jolloin ymmärtää, ettei koskaan saa luovuttaa. Ei kannata tyytyä, ei unohtaa sitä, mitä oikeasti tavoittelee.

Ja kun löytää itsensä tienristeyksestä, on uskallettava valita se oma polkunsa, oli se sitten tiuhaan tallattu tai harvemmin tepsuteltu. Jättää taakseen tuttu ja turvallinen, joka ei kuitenkaan tyydytä, ja ottaa riski. Silloin voi tapahtua vaikka mitä....saattaa mahdollisesti löytää itsensä esimerkiksi uudesta työpaikasta, taas varvas vähän tiukemmin ovenraossa.;)



Kuva

Kristiina  

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Jännittää!

Ihanan rentouttava viikonloppu takana, ja aikamoisen jännittävä viikko edessä. Vatsassa tanssii perhosia ja keskittymiskyky on varsinkin töissä ihan nollassa. Mutta siitä lisää luultavasti huomenna.

Viikonloppu meni ihanien tyyppien seurassa, ja näin pitkästä aikaa kahta kultaista ystävää: toisella vipattaa bilejalka aina vain, toista odottaa pian suuri elämänmuutos. Oli elämäntilanne sitten minkälainen hyvänsä, tyttökavereita on vain niin hyvä aina nähdä. Silloinkin kun vettä tulee sunnuntain tavoin kaatamalla, on niin ihana fiilistellä lämpöisessä kahvilassa ja parantaa maailmaa ison laten äärellä. Kiitos siitä Miss M.

Lauantainahan oli sitten vähän parempi sää. Käväistiin silloin lapsuuden maisemissa Bodom-järven rannalla, grillailtiin ja annettiin nelijalkaisten kavereiden nauttia vapaudestaan. Matkan varrella näkyi vähän kaikenlaista.

Kärsineen oloisia kylttejä.





Jättisuuria villimansikoita. Pohdimme oikeasti tätä mansikkamysteeriä. Tuon tien varrella on kyllä kasvanut metsämansikoita aiemminkin, mutta mikä metsämansikka kasvaa tällaisiin mittoihin? Kummaa.



Paljon kukkasia! Rakastan luonnon kukkia, niissä on jotain ihanan herkkää. Voisikohan omalle pihalle istuttaa lupiineja?



 P.S. Voitteko kuvitella, että meidän urhea mummu asui täällä yksin pienten lasten kanssa sinä kesänä, jona murhat tapahtuivat. Alueella oli tuolloin paljon nykyistä vähemmän asutusta, ja vaari oli viikot töissä kaupungissa. Aika hiuksia nostattavaa! 


Kristiina ♥

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kuohujuomaa

Skumppaa torstaina ja muutenkin aika oivallinen päivä...kerron myöhemmin, mille kilisteltiin tänään.;)


Kristiina  

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Friday, what a lovely day!



 


Meillä on tulossa taas aika kiireinen viikonloppu. Tiedossa on kaiken normaalin ulkoilun ynnä muun lisäksi yhdet tuparit, yksi grillauslounas, maalaushommia ja aidan viimeistelyä - mies on nimittäin ihan itse omin käsin rakentanut meille oikean lauta-aidan! Ja olinhan minäkin hengessä mukana...;) 

No ei vain, meidän työnjakoon kuuluu, että minä teen kaikki pienet remonttijutut, kuten maalaukset ja sen sellaiset, ja mies - no rakentaa ne aidat. Olen hyvin hyvin ylpeä siitä, ja aidan ansiosta piha suureni monella erittäin tarpeellisella neliöllä. Nyt pääsen vihdoin siis suunnittelemaan, mitä kaikkea ihanaa sinne voikaan istuttaa! Toivelistalla on ainakin sireeni, omenapuu, paljon pinkkejä pioneja...ja koska meidän pihan kokonaispinta-ala on noin 20 neliömetriä, niin siinä se taisi sitten ollakin.



P.S. Maistoin tänään kesän ensimmäiset mansikat.

P.P.S. Vuohenjuusto sopii niiden seuraan melkoisen mainiosti.

Kristiina  

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Pitsiä ja farkkua

Lace and denim

Oih, pitsiä ja farkkua! Ihan täydellinen yhdistelmä ja sopii vaikka töihinkin. Pitsihame kaapistani jo löytyy, ja sen kaveriksi huolisin mieluusti tuon farkkupaidan. Ja pitsipaita sitten farkkusortsien seuraan, niin paketti olisi aika hyvin kasassa. Vaan kummat kengät? Mustat, puuterit - vai molemmat?
Kristiina  

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Muutos suunnitelmiin


Meidän piti asentaa viikonlopun aikana liukuovet eteiseen. Kyseiset ovet tilattiin ehkä kaksi kuukautta sitten, ne saapuivat kaksi viikkoa sitten ja ovat sen jälkeen odotelleet, että joku joskus ehtisi asentaa ne. Kukaanhan ei tietenkään tarkistanut ovia silloin, kun kuljetusyhtiön pojat kantoivat ne ovesta sisään.

Olisi muuten kannattanut, toisen oven peili on nimittäin halki. Eikä mitenkään vähän lohjennut, vaan ihan säpäleinä. Nyt sitten odotellaan, mitä valmistaja sanoo asiaan. Saadaanko ovi korjattua, ja kuka lystin maksaa. Todella kovasti toivon, että joku muu kuin me.

Oh well, lauantain ohjelmasta huolehtii sitten asennusvihkosen sijaan Pan Am. Ja palanen raparperipiirakkaa. Ja pari lasia valkkaria. En oikeestaan olisikaan halunnut mihinkään asennuspuuhiin ryhtyä.;)

Kristiina  

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kissakaveria ei saa jättää!

Kuvat Pinterest

"Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.... Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.... 

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon. 

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. Muistele lähditkö mökiltä sinä puhtain sydämin?"

Mikään ei saa mua yhtä surulliseksi ja vihaiseksi kuin eläinten huono kohtelu. Kissa tarvitsee kodin talvellakin, hylätyt lemmikit eivät selviä Suomen pakkasista hengissä. Kampanjoidaan kaikki kesäkissan ottamista vastaan! 

Huomenna toivottavasti vähän kevyempää asiaa.


Kristiina