tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kesäloma kuvina

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös kesäloma. Mutta ei se mitään. Meillä on ollut taas mielettömän ihana loma, ja huomenna kutsuu uusi työ haasteineen.:)

Emme matkustaneet tänä vuonna minnekään kauemmas, vaan vietimme koko lomakuukauden koti-Suomessa. Paljon ehdimme kuitenkin nähdä ja tehdä:


...syödä mansikoita ja lekotella kotipihalla...


...suunnitella ja rakentaa pihaa...


...syödä ja grillailla ulkona terassilla...


...ajaa pitkin maisemareittejä...


...ja maanteitä...


...istuskella laiturinnokassa ja tarkkailla mökkijärven elämää, uida ja saunoa...


...ihastella mökin kasvihuonetta, poimia marjoja, tähystellä karhuja...


...rakentaa tenniskentälle hiekkatekonurmipohjaa...


...vierailla yhdessä jos toisessakin sisustuspuodissa....


...käväistä Hangossa ja Tampereella, syödä pitsaa molemmissa...


...viettää erään synttäreitä, syödä mansikkakakkua ja juoda kuohujuomaa...


...katsella veneitä vähän paremmassa ja huonommassa säässä...


...retkeillä useammassakin paikassa, muun muassa Torisevan rotkojärvellä, Helsingin rannoilla...


... ja Liesjärven kansallispuistossa.


Neljä viikkoa sitten olin ihan poikki, ja tuntui, ettei kuukauden loma riitä mihinkään. Mutta neljä viikkoa ilman mitään pakollista tekemistä saa ihmeitä aikaan, ja nyt olen ihan innoissani menossa töihin. Olo on vähän samanlainen kuin lapsena syksyn ensimmäisenä koulupäivänä: reppuun oli pakattu uusi penaali, pino huolella päällystettyjä koulukirjoja ja hirveästi malttamatonta uuden odotusta ja energiaa. Huomenna se alkaa, wish me luck!:)

Kristiina 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kesäherkku

Tiedättekö, mikä on kesän lempiherkkuni - mansikoiden jälkeen tietenkin? Hedelmäsalaatti turkkilaisen jogurtin, hunajan ja pähkinärouheen kera. Ihanaa, että helle tuli viimeinkin, ja lomakin jatkuu vielä pienen hetken! Nauttikaahan!:)


Kristiina 

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Aamuhetki rantakallioilla

Heräsin aamulla aika aikaisin, ja ihana auringonpaiste houkutteli lähtemään heti liikkeelle. Kaadoin kahvit termariin, pakkasin koirat autoon ja ajoin merenrantaan. Tästä voisi tehdä tavan vaikkapa viikonloppuaamuisin!




Kristiina 

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Terassin kaunotar

Saanko esitellä: terassin uusi kaunotar on Marjamäen Pajutilalta pari viikkoa sitten löytämäni valkoinen korikeinu! Siinä aion keinutella tänä kesänä vielä monta kertaa.:) 



Muuten terassiprojekti on pahasti vastatuulessa, sillä laudat uupuvat. Yritimme ostaa terassin jatkamiseen tarvittavat laudat täältä lähistöltä, mutta sepäs ei onnistunutkaan. Yhdessäkään liikkeessä ei ollut sahauspalvelua - tai yhdessä oli kyllä, mutta sahaaja oli lomalla (!) - eivätkä sahaamattomat laudat mahdu autoomme millään maailman konstilla. Kotiinkuljetus puolestaan maksaa noi tuplasti sen, mitä laudat, joten sekin jäi tilaamatta. Ongelma on kuitenkin hoidossa, laudat matkaavat tänne Virroilta miehen vanhempien peräkärryllä tässä lähiaikoina. Ehkä se terassi siis valmistuu vielä tänä kesänä...ja onhan meillä sitä paitsi ainakin jo keinu. Ja kukkia. Asiat tärkeysjärjestykseen.;)



Kristiina 

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Pari putiikkia Pirkanmaalla

Olen loman aikana kierrellyt melko ansioituneesti pieniä ja vähän suurempiakin sisustuspuoteja. Rakastan varsinkin sellaisia putiikkeja, joissa on tarjolla jotain vähän ekstraa, kuten omaa tuotantoa tai vaikka idyllinen kahvila, mutta käyn kyllä katsastamassa kaikki kivannäköiset liikkeet, jotka matkan varrelle osuvat.

Parin viikon takaisella Tampereen reisullamme piipahdimme Tallipihalla. Täältä löytää pikkuisia kojuja, sisustuspuoteja, suklaakaupan ja kahvilan. Mukaan ei tällä kertaa lähtenyt suklaata ja chili-suklaa-kahvia kummempia ostoksia, mutta suosittelen kuitenkin käväisemään, jos liikkuu Tampereella ja käsintehdyt tuotteet kiinnostavat. Chili-suklaa-kahvi ainakin herättää aamuisin, ja minttusuklaa suli suussa.;)


 

Samalla reissulla kävimme myös Kangasalalla sijaitsevalla Marjamäen Pajutilalla, mistä tarttuikin kotiin viemisiksi jotain vähän suurempaa. Toivottavasti saamme tuon ostokseni huomenna asennetuksi paikalleen, jotta voin näyttää sen myös blogin puolella. Pajutilallahan on myynnissä paljon pajusta tehtyjä tuotteita, mutta myös kaikenlaista muuta sisustustavaraa huonekaluista pikkuesineisiin ja puutarhatarvikkeisiin. Lisäksi tilalla on kahvila, josta saa vähän liiankin hyviä kakkuja ja muita ihanuuksia. Pajutila koostuu kaksikerroksisesta päärakennuksesta, sen ympärille levittäytyneistä ulkovajoista sekä pienestä kirpputoritalosta, josta voi tehdä vaikka mitä löytöjä. Jos suuntaa tänne, niin kannattaa siis varata kunnolla aikaa.





Tänään, kun ajelimme mökiltä kotia kohti, pääsin katsastamaan vielä Pälkäneellä sijaitsevan Keltaisen Talon valikoiman. Vanhan mansardikattoisen ja nimensä mukaisesti keltaisen puutalon oven takaa paljastui kaikenlaista pientä sisustustavaraa sekä suloinen kahvila. Selvisin tällä kertaa ulos kädet tyhjinä, mutta kaikeksi onneksi - tai onnettomuudeksi - kyseinen puoti seisoo sopivasti mökkimatkamme varrella, joten vierailen sielä varmasti toistekin.:)






Kristiina 

torstai 19. heinäkuuta 2012

To plant a garden is to believe in tomorrow

Minulla on unelma: vanha kaksikerroksinen puutalo, jonka huoneissa aistii menneen maailman ja jota ympäröi suuri kukkien täyttämä puutarha. Siinä puutarhassa kasvaa vuosien saatossa käppyrään taipuneita hedelmäpuita, suuria tuoksuvia syreenejä ja kymmenittäin erilaisia ruusuja. Talon seinää kiipeävät villiviinit, ja puutarhaa halkovia polkuja reunustavat kukkapenkit.

Se on siis se unelma, joka toteutuu sitten ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Juuri nyt meillä on postimerkin kokoinen rivitalopiha, jota kotimme edelliset asukkaat ovat pahasti laiminlyöneet. Keväällä lumen alta paljastui melkoisen lohduton näky: nurmikko oli täynnä kellertäviä läiskiä, yhtään ainutta kukkasta ei kohonnut maasta ja komeuden kruunasi rivi tuijia, jotka oli istutettu puolentoista metrin päähän pihan rajasta. Piha oli siis tuijien takia vielä entistäkin pikkuisempi. Lyhyesti sanottuna: kyseessä ei ollut mikään haaveideni salattu puutarha.

Pihan vaatima urakka vaikutti niin suurelta, että hetken aikaa meinasin melkein jo heittää hanskat tiskiin. En sitten kuitenkaan heittänyt, ja vaikka paljon on vielä tekemistä, ja terassista en viitsi vielä puhuakaan, niin nyt osa pihasta näyttää jo ihan kivalta.:)


Rakensimme pihan ympärille aidan, ja tein molemmille sivustoille kukkapenkin. Toinen penkeistä on koko pihan pituinen, ja siinä kasvaa vähän kaikenlaista: vaaleanpunainen maanpeittoruusu, salviaa, kultapiiskuja, päivänkakkaroita, sormustinkukkia, neilikoita ja pioneja, jotka tosin eivät ole vielä näyttäneet minkäänlaisia merkkejä kukkimisesta. Lisäksi tällä seinustalla kasvaa edellisten asukkaiden istuttama mahtava villiviini, joka on kiipeämässä myös talon seinälle - ja saa kiivetäkin.






Pihan päätyrajalla kasvaa kaksi pienen pientä karviaispensasta ja nuori luumupuu. Ehkä saamme ensi vuonna jo jonkinlaisen sadon.



Luumupuun vieressä seisoo edellisten asukkaiden istuttama pensas, joka on ehkä paju ehkä ei, ja sen vieressä on toinen kukkapenkkini. Istutin villiviinin myös pihan toiselle seinustalle, mutta se on vielä ihan pikkuinen.




Nurmikolla ei silti edelleenkään mene hyvin. Nuo mustat laikut ovat niitä kohtia, joissa ruoho oli kuollut. Kaivoimme vanhan nurmikon niistä pois, lisäsimme paljon tuoretta multaa ja kylvimme uuden nurmikonsiemenen. Nyt vain sormet ristiin, että se itää, noita laikkuja on nimittäin yhtä paljon kuin tervettä ruohikkoakin. 


Kristiina 

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Sataa, sataa, ropisee...

Alan pikkuhiljaa kyllästyä tuohon vallitsevaan säätilaan. Meidän oli tarkoitus suunnata tänään äitini kanssa kiertelemään Turkua, mutta kuka tuolla ulkona haluaisi tepastella, kun taivas voi aueta minä hetkenä hyvänsä? Turun sijaan kävimmekin lounaalla ihanassa vanhassa majatalossa ja piipahdimme parissa Turun seudun sisustuspuodissa. Niistä lisää myöhemmin.:)

Illalla oli jotenkin niin syksyinen fiilis, että huvitti vain käpertyä sohvannurkkaan tyynyjen keskelle kuppi teetä kädessä ja katsella Neiti Marplea nauhalta. Siinä on sitten veikeä mummeli, oi miten rakastankaan Agatha Christien dekkareita!



Kristiina 

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Synttärit Hangossa

Miehellä oli eilen synttärit, ja suuntasimme sen kunniaksi Hankoon. Tiedättehän te, se on se ihana hiekkadyynien ja pitsihuviloiden reunustama iloinen kesäkaupunki, missä vallitsee ainainen leppeä auringonpaiste ja aaltojen letkeä loiske.;)

No juu, totuus oli hieman toisenlainen. Hankoniemellä puhkui jäätävä merituuli, joka toi mukanaan rankkasateen ja osui sitten mantereelle juuri, kun kaarsimme vierasvenesatamaan. Tuijotimme auton ikkunasta kaupungin yllä painavina riippuvia sadepilviä, joilla ei näyttänyt olevan aikomustakaan liikkua ikinä minnekään, ja hetken aikaa synttäripäivä näytti melkoisen synkältä. 

Koska alkuperäiseen suunnitelmaan kuului tallustelua hiekkarannoilla ja piknik-lounas auringossa paistattelevilla kallioilla, mukaan meri-ilmaa haistelemaan oli otettu myös koirat. Ja niin matka mutkistui entisestään: piknik oli ihan pakko unohtaa, mutta kahden koiran kanssa ei kovin helposti ravintolaan käydäkään. Tilanne vaikutti sen verran lohduttomalta, että päätimme noutaa pitsat Classic Pizzasta, ja mutustella ne autossa ennen kurjaa kotimatkaa. 

Classic Pizzan ovella meitä tervehti paitsi nauravainen tarjoilijatyttö, myös sillä hetkellä maailman paras ilmoitus: "Lemmikit ovat meille erittäin tervetulleita.":) Ja niin kääntyi päivä jälleen hyväksi. Sade lakkasi, tuuli tyyntyi ja aurinkokin hieman pilkahteli. Upotimme varpaat hiekkaan, seurailimme joutsenperheen uintiretkeä ja unelmoimme pitsihuviloista. Ja seuraavalla kerralla tarkistan säätiedotuksen etukäteen, ennen kuin suunnittelen retkeä yhtään minnekään.;)


Kristiina