Minulla on unelma: vanha kaksikerroksinen puutalo, jonka huoneissa aistii menneen maailman ja jota ympäröi suuri kukkien täyttämä puutarha. Siinä puutarhassa kasvaa vuosien saatossa käppyrään taipuneita hedelmäpuita, suuria tuoksuvia syreenejä ja kymmenittäin erilaisia ruusuja. Talon seinää kiipeävät villiviinit, ja puutarhaa halkovia polkuja reunustavat kukkapenkit.
Se on siis se unelma, joka toteutuu sitten ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Juuri nyt meillä on postimerkin kokoinen rivitalopiha, jota kotimme edelliset asukkaat ovat pahasti laiminlyöneet. Keväällä lumen alta paljastui melkoisen lohduton näky: nurmikko oli täynnä kellertäviä läiskiä, yhtään ainutta kukkasta ei kohonnut maasta ja komeuden kruunasi rivi tuijia, jotka oli istutettu puolentoista metrin päähän pihan rajasta. Piha oli siis tuijien takia vielä entistäkin pikkuisempi. Lyhyesti sanottuna: kyseessä ei ollut mikään haaveideni salattu puutarha.
Pihan vaatima urakka vaikutti niin suurelta, että hetken aikaa meinasin melkein jo heittää hanskat tiskiin. En sitten kuitenkaan heittänyt, ja vaikka paljon on vielä tekemistä, ja terassista en viitsi vielä puhuakaan, niin nyt osa pihasta näyttää jo ihan kivalta.:)
Rakensimme pihan ympärille aidan, ja tein molemmille sivustoille kukkapenkin. Toinen penkeistä on koko pihan pituinen, ja siinä kasvaa vähän kaikenlaista: vaaleanpunainen maanpeittoruusu, salviaa, kultapiiskuja, päivänkakkaroita, sormustinkukkia, neilikoita ja pioneja, jotka tosin eivät ole vielä näyttäneet minkäänlaisia merkkejä kukkimisesta. Lisäksi tällä seinustalla kasvaa edellisten asukkaiden istuttama mahtava villiviini, joka on kiipeämässä myös talon seinälle - ja saa kiivetäkin.
Pihan päätyrajalla kasvaa kaksi pienen pientä karviaispensasta ja nuori luumupuu. Ehkä saamme ensi vuonna jo jonkinlaisen sadon.
Luumupuun vieressä seisoo edellisten asukkaiden istuttama pensas, joka on ehkä paju ehkä ei, ja sen vieressä on toinen kukkapenkkini. Istutin villiviinin myös pihan toiselle seinustalle, mutta se on vielä ihan pikkuinen.
Nurmikolla ei silti edelleenkään mene hyvin. Nuo mustat laikut ovat niitä kohtia, joissa ruoho oli kuollut. Kaivoimme vanhan nurmikon niistä pois, lisäsimme paljon tuoretta multaa ja kylvimme uuden nurmikonsiemenen. Nyt vain sormet ristiin, että se itää, noita laikkuja on nimittäin yhtä paljon kuin tervettä ruohikkoakin.
Kristiina ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti