sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hetki tässä ja nyt


Olin tosi pitkään kiinnostunut vain fyysisestä hyvinvoinnista ja ajattelin, että kunhan ruoan, liikunnan ja unen kolmio on tasapainossa, kaikki on hyvin. Olen edelleen sitä mieltä, että edellä mainittujen asioiden on syytä olla balanssissa. Jokainen laillani unettomuudesta kärsinyt tietää esimerkiksi, kuinka tärkeä se päivittäinen kahdeksan tunnin matka höyhensaarille on – ja mitä unilaivasta myöhästyminen tekee hyvinvoinnille ja koko elämänasenteelle. 

Omiin uniongelmiini löytyi aikoinaan helppo ratkaisu: heihei vuorotyö, tervetuloa säännöllinen työaika.  Kun lopetin entisen työni, niin kropallani kesti ehkä hetkisen päästä uuteen onnelliseen rytmiin. Päälläni meni hyvin paljon kauemmin. Se oli jo niin tottunut huonounisuuteen, ettei heti ymmärtänyt tilanteen muuttuneen. Eli vaikka nukuinkin yöni hyvin, pelkäsin silti vielä, etten saa unta. Ja kun pelkää, ettei saa unta, on vaikea rentoutua ja unihiekka ei osu silmiin. Ajatuksilla on uskomaton mahti.


Tuona unettomien öiden aikana tiesin kyllä, että omat ajatukseni ovat suurin este unen tulolle. En kuitenkaan yrittänyt tehdä asialle mitään. Ajattelin, että mieli on mikä on, sille ei mahda mitään. 

En olisi tuolloin ikinä uskonut, että ehkä sille mahtaakin...tai että hurahdan meditoimiseen. Niihin rauhallisiin tuokioihin, jolloin on vain hengitys, ohjattu meditaatio tai musiikki, sohvalle viereen käpertynyt uninen koira ja tämä hetki, juuri tässä ja nyt.

  Olen nyt meditoinut säännöllisen epäsäännöllisesti noin kolme kuukautta, ihan vain 10 minuuttia kerralla, enkä edes joka päivä. En tiedä tuntuuko minusta vain, että pääni sisällä suriseva mehiläispesä on hieman hiljentynyt, vai onko muutosta oikeasti tapahtunut. Se on kuitenkin varma, että kaipaan tuota pientä jokapäiväistä hiljentymishetkeä, jonka aikana yritän olla täysillä läsnä. Saan siitä voimaa. 


Meditaatiota on muuten tutkittu tieteellisesti vaikka kuinka, ja sen on havaittu parantavan luovuutta, vähentävän sressiä, auttavan unettomuuteen ja lisäävän paineensietokykyä ja tuottavuutta. Esimerkiksi Apple, Facebook ja Yahoo kannustavat työntekijöitään meditoimaan. Innovatiivisilta digiyrityksiltä tällaista ehkä saattaa odottaakin, mutta mitäs sanotte siitä, että myös Deutsche Bank on liittynyt joukkoon?



PS Jos hiljaisuudessa meditoiminen ei tunnu luonnistuvan, ohjattuja meditaatiota löytyy esimerkiksi täältä

Lisäksi erilaisia meditaatio-appseja on vaikka kuinka, itselläni on käytössä Relax Melodies.

Lempeää sunnuntaita ja lämpimästi tervetuloa Kati!

Kristiina 

torstai 24. tammikuuta 2013

Puutarhaunelmia, Osa 2


Kevättalvi on ihanaa aikaa. Aurinko viipyilee taivaalla joka päivä hieman kauemmin. Sen säteet lämmittävät jo, ja vaikka luonto uinuu vielä, keväästä on jo toivo ilmassa. Ja kevään myötä sulavat lumet – puutarha herää eloon!


Unissani vilahtelee yrttitarhoja, pikkukasvihuoneita, ruusupenkkejä ja koristekiviä. Unelmoin leppoisista hetkistä riippukeinussa, vaaleanpunaisista pioneista ja rönsyilevistä Mårbackoista.


Minulla on myös kaksi uutta luottoystävää: Viherpihan puutarhakalenteri ja Tuulia Ahon & Minna Kurjenluoman Puutarhan aika (WSOY, 2012). Jälkimmäinen on ihanan kaunis fiilistelykirja. Ostin sen ensin lahjaksi, mutta sitten iski kirjakateus ja oli pakko marssia takaisin kirjakauppaan toista kappaletta hakemaan. Diagnoosi pahanlaatuinen puutarhamania. 

Kristiina 

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Unelma mansardikatosta



Pyörähdimme eilen ihastelemassa Porvoon talvista vanhaa kaupunkia, ja nyt kärsin pahanlaatuisesta ostetaan ikivanha mansardikattoinen puutalo ja muutetaan maalle nyt heti äkkiä -kuumeesta.



Asuisin oikeastikin todella mielelläni jossain Porvoon kaltaisessa idyllisessä pikkukaupungissa. Kotimme olisi elämää nähnyt puutalo, jossa olisi narisevat lattialankut ja joka huoneessa erilainen kaakeliuuni. Viikonloppuisin vaeltelisimme mukulakivikaduilla talovanhusten lomassa, ostaisimme aamiaisleivän suoraan paikallisesta leipomosta ja herkuttelisimme pienen suklaapuodin käsintehdyillä konvehdeilla. Vähän niin kuin Chocolat-leffassa, tiedättehän.



No jaa, voi olla että mielikuvani pikkukaupungin elämästä on hieman epärealistinen, niin kuin nyt yleensäkin, kun kaupunkilaistyttö haaveilee maalle muutosta. Mutta haaveilen silti, se on ihanaa.



Kukahan tuon mansardikaton alla asuu? Tässä talossa on jotain runollista, hieman pysähtynyttä. Se ei näytä oikein kuuluvan nykymaailmaan.




Aurinko ja pakkanen ovat ehkä paras yhdistelmä, jonka tiedän. 




Tammikuu ei taida olla Porvoon turistisesonkia, ainakaan kun lämpömittari tipahtaa -20 asteeseen. 





Kun tulimme, joen jää oli autio. 


Pari tuntia myöhemmin se oli täyttynyt luistelijoista. Voiko mitään nostalgisempaa enää olla?

Kristiina 

lauantai 19. tammikuuta 2013

Vietnamilaisia kevätrullia Chiang Maissa


Söin ensimmäiset vietnamilaiset kevätrullani Chiang Maissa.


Tänne Pohjois-Thaimaan keskukseen voi löytää esimerkiksi kipuamalla Bangkokissa yöjunan kyytiin. Juna puksuttaa yön halki jättäen taakseen maan etäläosan hiekkarannat ja rannikkoa täplittävät saaret, pääkaupungin kuhisevan elämänmenon, katukauppiaat, tuktukit ja kanaalit. Junan pedit on sijoitettu vaunun kulkusuuntaan, eikä VR:n yöjunien omista hyteistä ole täällä varmaan kuultukaan. Jos valitsee yläpedin, yön kuluessa käy luultavasti ilmi, mistä sen edullisempi hinta johtuu. Juna kolisee, rämisee ja keinuu. Mitä ylemmäksi on itsensä sijoittanut, sitä suurempaa on vaunun tekemä aaltomainen liike.


Noin 14 tunnin vierittyä, kolistua ja rämistyä, juna saapuu uneliaalle rautatieasemalle. Ollaan perillä.


Täällä söin vietnamilaisia kevätrullia pienen ravintolan puutarhassa. Täällä opin, että matkasuunnitelmia tehdessä ja majapaikkoja varatessa Mondon Thaimaan-opas on luottoystävä numero yksi. Täällä kävin nuorten taiteilijoiden näyttelyssä ja kiipesin loputtomat portaat temppeliin, jonka keskellä kukkineen puun nimeä en tiedä. Kukat olivat suuria ja fuksianvärisiä, ne loistivat kilpaa munkkien oranssien kaapujen kanssa. Tänne tulen ehkä takaisin, lähdin liian nopeasti.



Vietnamilaiset kevätrullat
2-3 annosta

Liota 100 g riisipaperia pakkauksen ohjeen mukaan. Kuivaa ja jäähdytä talouspaperilla. Keitä 50 g riisinuudelia, valuta ja leikkaa 2 cm:n suikaleiksi. Raasta 4 porkkanaa ja suikaloi kurkku, punainen paprika (siemenet poistettu) ja jäävuorisalaatti. Levitä täyte ja muutama korianterin lehti riisipaperiarkin keskelle, niin että se täyttää noin kolmasosan arkista. Jätä ylä- ja alareunaan sentti varaa. Taita reunat täytteen päälle ja kääri rullaksi. Tarjoile makean chilikastikkeen kanssa.

Vinkki: Jos et jaksa näpertää rullien kanssa, täyte toimii salaattina sellaisenaan. Lisää vain chilikastike ja vähän soijakastiketta.:)

Ohje Kasvisruokamaanantai-kirjasta.

Kristiina 

lauantai 12. tammikuuta 2013

Puutarhaunelmia, Osa 1


Olen varmaan muutaman kerran ilmoittanut, kuinka innoissani olen pikku pihastamme. Unelmoin salaisesta puutarhasta, jossa vietetään ihania kesäpäiviä, syödään mansikkakakkua ja lojutaan riippumatossa. Puutarhassa tuoksuu syreeni ja  valtavat hortensia- ja ruusupensaat kätkevät sen katseilta. 

Ihan niin pitkällä ei vielä olla. 


Viime kesä oli pihamme ensimmäinen minun hoidossani ja ensimmäinen kesä, jolloin minulla ylipäätään on ollut piha (puutarha kuulostaa jotenkin liian mahtipontiselta).


Kotimme edelliset asukkaat eivät mitä ilmeisemmin olleet mitään viherpeukaloita. Kun muutimme, metrin päässä pihan rajasta kasvoi tuuhea rivi tuijia, varjoisalla seinustalla seisoi jättiläiseksi venähtänyt unkarinsyreeni ja sen vieressä joku pajuntyyppinen. Aurinkoisen puolen aitaa kiipesi villiviini. Kukkia ei ollut.


Metri on iso mittayksikkö meidän pihallamme, joten tuijat saivat lähteä. Tuijamurhaa ei kuitenkaan tapahtunut, ne viettävät nyt lokoista elämää miehen vanhempien mökillä vieressään se unkarinsyreeni. Paju on vielä paikallaan ja villiviinistä en luopuisi mistään hinnasta. Se on ihana! Yritän johdatella sitä kiipeämään parvekkeelle saakka, katsotaan kuinka käy.


Olin viime kesänä lähiseudun puutarhaliikkeiden vakioasiakas ja kärräsin niistä kotiin kaiken, mikä näytti mielestäni kauniilta. Minkäänlaista suunnitelmaa en tehnyt, etenin fiiliksen mukaan. Loppukesästä pihalla oli kaksi kukkapenkkiä, joista aurinkoisella seinustalla sijaitseva on koko pihan pituinen. Siinä kasvaa nyt vähän kaikkea: pioneja, päivänkakkaroita, neilikoita, sormustinkukkia, jotain sinisiä ja valkoisia kukkia ja vaaleanpunainen maanpeittoruusu. Kuulostaa ehkä aika kamalalta sörsseliltä, mutta penkki oli mielestäni kaunis. Minun puutarhani saa rönsyillä.


Varjoisan seinustan penkki ei ollut menestys, ehkä kukat saivat liian vähän valoa. Ajattelinkin istuttaa sen tilalle hortensian. Haluaisin vaaleanpunaisen, mutta olen ymmärtänyt, että hortensia saa värinsä maan happamuuden mukaan? Tämä osa suunnitelmastani ei siis ehkä toteudu.


Pajun kohtalosta en ole päättänyt. Haluaisin sen tilalle syreenin, mutta luin jostain, että ne on vaikea saada kukkimaan. 


Pihan nurkassa kasvaa viime vuonna istutettu pikkuinen luumupuu ja sen vieressä kaksi karviaspensasta. Rakastan karviaisia, ehkä saamme tänä vuonna jo omaa satoa.


Kukkapenkit reunustin turvepaakuilla, mutta kesän aikana kävi ilmi, että ne ja koirat eivät ole ihan mainioin yhdistelmä. Ajattelin vaihtaa paakut koristekiviin. Vai olisiko teillä jotain muita ideoita?

P.S. Kaikki kuvat eivät todellakaan ole meidän pihaltamme. Jos olisivat, olisin aika onnellinen puutarhuri.;)

Puutarhakuumeinen Kristiina 



perjantai 11. tammikuuta 2013

Valintoja


Olen miettinyt lähiaikoina paljon sitä, miten luomme itse oman todellisuutemme. Yksi lempiviisauksistani kertoo samasta asiasta.

An old Cherokee told his grandson, "My son, there is battle between two wolves inside us all. 

One is Evil. It is anger, jealousy, greed, resentment, inferiority, lies and ego. The other is Good. It is joy, peace, love, hope, humility, kindness, empathy and truth."

The boy thought about it and asked, "Grandfather, which wolf wins?"

The old man quietly replied, "The one you feed."

-Tuntematon 

Meissä kaikissa on monta erilaista puolta ja kaikkeen voi asennoitua monella tavalla. Se, mitä puolta vahvistamme ja miten asennoidumme, on valinta. 

Olkoon viikonloppusi ihana!

Kristiina 

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kasvisruokamaanantai


Onnea on viisas ja ajatteleva veli, jolla on superhyvä maku ja joka antaa mahtavia lahjoja. Olin yhtä suurta hymyä, kun joulupaketista paljastui Kasvisruokamaanantai (Tammi, 2012)! Ja tiedättekö, olin ajatellut muutenkin hankkia kirjan omakseni, mutten ollut puhunut siitä kellekään. Se siis selvästi halusi tulla luokseni. Todiste ajatusten mahdista?

Paul, Stella ja Mary McCartneyn aloittaman Meat Free Monday -kampanjan innoittamana syntynyt kirja sisältää nimensä mukaisesti vegereseptejä vuoden joka ikiselle maanantaille. Kamppiksen takana on eettisyyden lisäksi ajatus karjankasvatuksen seurauksena syntyvistä valtavista ympäristötuhoista – karjankasvatus aiheuttaa muun muassa suunnattomia kasvihuonepäästöjä ja vie uskomattoman paljon vettä. Tiesittekö, että jo yhden ihmisen yksi lihaton päivä viikossa vähentää päästöjä 1 900 kilometrin mittaisen autoajelun verran vuodessa? Aika matka.

Ajattelinkin alkaa nyt ennakkoluulottomaksi kasviskokiksi ja kokeilla aina silloin tällöin jotain uutta reseptiä. Ja sitten tietenkin jaan ne teidän kanssanne. Tässä ensimmäinen, vähän sovellettuna tosin.:)

Lähi-idän tabbulesalaatti Kasvisruokamaanantai-kirjasta

Huuhdo 2 dl bulgurvehnää kylmässä vedessä ja kaada kulhoon. Kaada 4 dl kiehuvaa vettä päälle, peitä kannella ja jätä hautumaan puoleksi tunniksi. Valuta ja kaada takaisin kulhoon. (Kirjan mukaan bulgurin voi korvata myös kuskusilla, mutta meillä ei ollut bulguria eikä kuskusia, joten käytin kvinoaa. Toimii.) Silppua joukkoon 1,5 dl lehtipersiljaa ja 1,5 dl minttua ja lisää 4 hienonnettua kevätsipulia. Kuori neljännes kurkusta ja 3 tomaattia, poista siemenet ja hienonna. Sekoita salaattiin. (En kyllä kuorinut, ja ihan hyvää oli silti.) Sekoita 3 rkl oliiviöljyä ja 1 sitruunan mehu, lisää ripaus ruususuolaa ja vastarouhittua mustapippuria. Kaada salaatin sekaan.

Kristiina 

maanantai 7. tammikuuta 2013

Sweet Monday


Lauantai on valvomista varten, ystäviä, leffoja, sohvalle kainaloon käpertymistä varten.

Sunnuntai on raukea, pitkien aamu-unien, leppoisien hetkien päivä. Jossain vaiheessa se kääntyy illaksi, yöksi, venyy ja vanuu, siitä ei malta päästää irti.

Maanantai ei yleensä ole lempiviikonpäiväni.

Mutta tänään heräsin vasta puoli kahdeksalta, tallustelimme koirien kanssa rauhassa kirpeässä aamussa, meditoin pienen hetken, katsoin kynttilän liekkiä. Sitten avasin koneen. Sen vieressä pöydällä on teekuppi ja puurolautanen, taustalla soi Ladytron.

Maanantai on suloinen, etäpäivistä paras.

Inspiroivaa viikkoa ihanat!

Kristiina 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kauneudesta




Se on kirkkaassa talviyössä, laineilla kimmeltävissä auringonsäteissä, kuluneessa puussa, valkoisessa pellavassa, pehmoisessa kashmirissa, rakkaudella neulotuissa villasukissa, tuuheissa silmäripsissä, punaisissa poskissa, vuoden ensimmäisissä vaaleanpunaisissa neilikoissa.

Kauneus on kaikkialla. Se on maailman tapa hurmata meidät, ja jokainen kokee sen omalla tavallaan.  Kauneutta ei voi määrittää, se mikä on jollekin kauneinta voi jäädä toiselta täysin huomaamatta.

Estetiikan kaipuuta pidetään usein pinnallisena ja turhamaisena. Rakastan silti kaikkea kaunista enkä yritäkään väittää, etteikö estetiikka olisi minulle tärkeää. Maailma on täynnä rumuutta, miten pyrkimys luoda kauneutta ympärilleen voisi olla turhaa?

 Kaunista viikonloppua ja tervetuloa mukaan Emilian! 

Kristiina 

torstai 3. tammikuuta 2013

Jäälyhdyn lyhyt elämä


Jäälyhtyjen hyvä puoli on, että niistä pääsee helposti eroon. Jäälyhtyjen huono puoli on, että niistä pääsee helposti eroon. Niin kuin nyt vaikka silloin, jos lämpömittari karkaa plussalle ja vettä sataa monta päivää. Uudeksivuodeksi pakastamistani lyhdyistä on jäljellä enää märkä läntti.

Onneksi jäälyhtyjä on myös helppo tehdä lisää. Tarvitaan vain ämpäri, vettä ja pakkasta. Ehkä myös puukko tai jokin muu työkalu, jos tuleva lyhty on unohtunut pitkäksi aikaa pakastumaan. Sitten vain odotetaan. Kuinka kauan, se riippuu pakkasesta. Kun ämpärin reunoilla näkyy niin paksu jääkerros, että arvelet sen kestävän, nosta ämpäri sisään, käännä ympäri ja odota pieni hetki. Lyhty irtoaa parissa minuutissa, ja ämpärin pohjan, eli lyhdyn hatun saa irti kaivertamalla, jollei se irtoa itsestään.

Tykkään muuten hirmuisesti sisustaa luonnosta löytyvillä jutuilla. Osittain siksi, että luonto on niin kaunis, mutta myös koska niin saa vuodenajat helposti kotiin ja vieläpä ihan ilmaiseksi.

Leppoisaa loppuviikkoa ihanat!

Kristiina 


tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusista aluista ja omasta tahdosta


Tein yhden uudenvuodenlupauksen: Tästä vuodesta tulee mahtava, ihana, tähänastisista paras. Aion tehdä siitä hurmaavan ihan vain uskomalla itseeni.



Kaikille on varmasti joskus käynyt niin, että yhtäkkiä törmää johonkin tiettyyn asiaan jatkuvasti ja kaikkialla, vaikkei sitä ennen ollut huomannutkaan. Ehkä kyse on vain siitä, että kiinnittää asiaan huomiota – se oli aiemminkin koko ajan nähtävillä, sitä ei vain huomannut. Tai sitten se on vetovoimaa: ajatuksemme tuovat meille lisää samankaltaisia ajatuksia, tunteet tunteita, tapahtumat tapahtumia, ihmiset ihmisiä. 

Vedämme puoleemme lisää sitä, mitä ajattelemme. Hyvää ja pahaa. Kiukkuisen ihmisen tielle sattuu harvoin hauskoja tapahtumia. Ahdistus kasvaa entistä suuremmaksi, kun sen kohdetta ajattelee jatkuvasti. Kun miettii, mitä kaikkea ei saisi syödä, ruoka pysyy ihan varmasti mielessä.

Toisaalta, kun ajattelee valoisasti ja uskoo unelmiinsa ja niiden toteutumiseen, ne mitä luultavammin myös toteutuvat. Haaveista tulee ajatuksia, ajatuksista sanoja, sanoista tekoja. Mikään ei ole oikeasti mahdotonta, elämässä saa nimittäin yleensä juuri sen, jonka todella, todella haluaa. Pitää vain haluta. Me päätämme itse, mitä ajattelemme.


Täällä meillä heräsi tänä aamuna eräs känkkäränkkä, jolla oli viimeinen lomapäivä. Se kömpi sohvalle, veti peiton korvilleen, murisi kaikille ja kaikelle. Se mietti, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, huomenna on töitä, sitten ei ehdi. Ja ne työt, se yksi projekti, matkaan tuhlautuva aika, pitää herätä aamulla aikaisin.

Syliin painui kostea kuono, sateessa kastuneen turkin alta katseli kaksi ymmärtäväistä ruskeaa silmää. Toisen korvaparin omistaja hyppäsi sohvalle, pyöri hetken, asettui mukavaan asentoon. Se osasi ottaa rennosti, nauttia juuri nyt. 

Känkkäränkkä alkoi piristyä, avasi koneen. Kävi kurkkaamassa erään suosikkibloginsa päivitystä ja päätyi linkkilistan kautta toiseen blogiin täynnä viisautta, valoa ja ihanaa elämänasennetta. Juuri sitä, mitä känkkäränkkä sillä hetkellä tarvitsi. 

Koko ajan kiukutellessaan tuo känkkäränkkä kyllä tiesi aiheuttavansa pahan olonsa itse. Se tarvitsi hieman apua noustakseen ärtymyksestään, mutta päätti tehdä sen ja teki. Viimeinen, harmaa lomapäivä muuttui vuoden ensimmäiseksi päiväksi, luvaksi kietoutua lämpimään peittoon, lueskella, juoda teetä ja olla vain tekemättä mitään hyödyllistä. Siitä tuli odotuksen ja ajatusten päivä. Ja sitäpaitsi, viikonlopuksi on jo luvattu pakkasta.:)

Ihanaa vuotta teille kaikille!

Kristiina