Pyörähdimme eilen ihastelemassa Porvoon talvista vanhaa kaupunkia, ja nyt kärsin pahanlaatuisesta ostetaan ikivanha mansardikattoinen puutalo ja muutetaan maalle nyt heti äkkiä -kuumeesta.
Asuisin oikeastikin todella mielelläni jossain Porvoon kaltaisessa idyllisessä pikkukaupungissa. Kotimme olisi elämää nähnyt puutalo, jossa olisi narisevat lattialankut ja joka huoneessa erilainen kaakeliuuni. Viikonloppuisin vaeltelisimme mukulakivikaduilla talovanhusten lomassa, ostaisimme aamiaisleivän suoraan paikallisesta leipomosta ja herkuttelisimme pienen suklaapuodin käsintehdyillä konvehdeilla. Vähän niin kuin Chocolat-leffassa, tiedättehän.
No jaa, voi olla että mielikuvani pikkukaupungin elämästä on hieman epärealistinen, niin kuin nyt yleensäkin, kun kaupunkilaistyttö haaveilee maalle muutosta. Mutta haaveilen silti, se on ihanaa.
Kukahan tuon mansardikaton alla asuu? Tässä talossa on jotain runollista, hieman pysähtynyttä. Se ei näytä oikein kuuluvan nykymaailmaan.
Aurinko ja pakkanen ovat ehkä paras yhdistelmä, jonka tiedän.
Tammikuu ei taida olla Porvoon turistisesonkia, ainakaan kun lämpömittari tipahtaa -20 asteeseen.
Kun tulimme, joen jää oli autio.
Pari tuntia myöhemmin se oli täyttynyt luistelijoista. Voiko mitään nostalgisempaa enää olla?
Kristiina ♥
Porvoo on ihastuttava kaupunki. Haaveilla kannattaa aina ja haaveet saattavat käydä toteen. Tuo alin kuva luistelijoineen on kuin jostakin toisesta ajasta.
VastaaPoistaOlisipa niin ihanaa, jos olisi oikeasti mahdollisuus muuttaa pikkukaupunkiin. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Porvoo on hurmaava, voi tosiaan kuvitella elävänsä toisessa ajassa.:)
Poista