Puutarhaunelmia, Osa 1

Olen varmaan muutaman kerran ilmoittanut, kuinka innoissani olen pikku pihastamme. Unelmoin salaisesta puutarhasta, jossa vietetään ihania kesäpäiviä, syödään mansikkakakkua ja lojutaan riippumatossa. Puutarhassa tuoksuu syreeni ja  valtavat hortensia- ja ruusupensaat kätkevät sen katseilta. 

Ihan niin pitkällä ei vielä olla. 

Viime kesä oli pihamme ensimmäinen minun hoidossani ja ensimmäinen kesä, jolloin minulla ylipäätään on ollut piha (puutarha kuulostaa jotenkin liian mahtipontiselta).

Kotimme edelliset asukkaat eivät mitä ilmeisemmin olleet mitään viherpeukaloita. Kun muutimme, metrin päässä pihan rajasta kasvoi tuuhea rivi tuijia, varjoisalla seinustalla seisoi jättiläiseksi venähtänyt unkarinsyreeni ja sen vieressä joku pajuntyyppinen. Aurinkoisen puolen aitaa kiipesi villiviini. Kukkia ei ollut.

Metri on iso mittayksikkö meidän pihallamme, joten tuijat saivat lähteä. Tuijamurhaa ei kuitenkaan tapahtunut, ne viettävät nyt lokoista elämää miehen vanhempien mökillä vieressään se unkarinsyreeni. Paju on vielä paikallaan ja villiviinistä en luopuisi mistään hinnasta. Se on ihana! Yritän johdatella sitä kiipeämään parvekkeelle saakka, katsotaan kuinka käy.

Olin viime kesänä lähiseudun puutarhaliikkeiden vakioasiakas ja kärräsin niistä kotiin kaiken, mikä näytti mielestäni kauniilta. Minkäänlaista suunnitelmaa en tehnyt, etenin fiiliksen mukaan. Loppukesästä pihalla oli kaksi kukkapenkkiä, joista aurinkoisella seinustalla sijaitseva on koko pihan pituinen. Siinä kasvaa nyt vähän kaikkea: pioneja, päivänkakkaroita, neilikoita, sormustinkukkia, jotain sinisiä ja valkoisia kukkia ja vaaleanpunainen maanpeittoruusu. Kuulostaa ehkä aika kamalalta sörsseliltä, mutta penkki oli mielestäni kaunis. Minun puutarhani saa rönsyillä.

Varjoisan seinustan penkki ei ollut menestys, ehkä kukat saivat liian vähän valoa. Ajattelinkin istuttaa sen tilalle hortensian. Haluaisin vaaleanpunaisen, mutta olen ymmärtänyt, että hortensia saa värinsä maan happamuuden mukaan? Tämä osa suunnitelmastani ei siis ehkä toteudu.

Pajun kohtalosta en ole päättänyt. Haluaisin sen tilalle syreenin, mutta luin jostain, että ne on vaikea saada kukkimaan. 

Pihan nurkassa kasvaa viime vuonna istutettu pikkuinen luumupuu ja sen vieressä kaksi karviaspensasta. Rakastan karviaisia, ehkä saamme tänä vuonna jo omaa satoa.

Kukkapenkit reunustin turvepaakuilla, mutta kesän aikana kävi ilmi, että ne ja koirat eivät ole ihan mainioin yhdistelmä. Ajattelin vaihtaa paakut koristekiviin. Vai olisiko teillä jotain muita ideoita?

P.S. Kaikki kuvat eivät todellakaan ole meidän pihaltamme. Jos olisivat, olisin aika onnellinen puutarhuri.;)

Puutarhakuumeinen Kristiina ♥