Pakkasukko

 

Tuli Pakkasukko,

kuurasi maan, 

hengitti jäähileitä,

peitti metsän puuterillaan.

Kristiina ♥ 

Rauhaa arkeen

Tänään on lempipäiväni. Perjantain viehätys piilee odotuksessa, siinä että viikonloppu on vielä edessä.

Kuva

Tykkään hirveästi työstäni, mutta tarvitsen sen vastapainoksi ehdottomasti myös vapaa-aikaa, pitkiä yöunia, leppoisia aamuja.  Tietoisuutta, ettei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Ei vastata meileihin, päättää asioita, organisoida, olla tehokas. Viikonloppu on stressivapaata aluetta, tai ainakin sen pitäisi olla - tutkimusten mukaan viikon stressaavin päivä on nykyisin lauantai.

Oikeastaan viikollakaan ei kannattaisi kauheasti stressata. Stressi tekee pahaa, se syö jaksamista ja on vaarallista terveydelle. Vaan miten siitä pääsee eroon? Miten voi ottaa rauhallisesti, kun koko ajan vaaditaan lisää nopeutta ja tehokkuutta, mutta laatu ei saisi kärsiä?

Kuva

Villa Mandalan Mia Jokinivalla on muutama ehdotus. Olin muutama päivä sitten kuuntelemassa hänen luentoaan arkipäivän stressinhallinnasta ja ajattelin kertoa vinkit myös teille.

1. Etsiydy hiljaisuuteen
Suurin osa meistä elää jatkuvassa melussa, ja melu aiheuttaa stressiä. Lähde kävelylle metsään, meditoi, joogaa.

2. Usko itsehoitoon
Yhä useammat ihmiset uskovat mielen kykyyn parantaa kehon sairaudet. Rauhaton mieli ei ainakaan paranna fyysistä olotilaa, se on varma. Etsi palaset omaan hyvinvointiisi, me kaikki olemme yksilöitä.

3. Hengitä syvään
Yli puolet ihmisistä saa helpotusta stressiin syventämällä hengitystään.

4. Ylistä arkea
Tee hyvää siitä elämästä, jota elät juuri nyt. Hyvinvoinnin pitäisi olla läsnä arjessa.

5. Laske rimaa
Aina tarvitse olla se kympin tyttö, ei edes ysin. Kun tehtävää on vaikka pienelle armeijalle, kaikkea ei voi tehdä täydellisesti. 7,5 on uusi kymppi.

Luentoon kuului pieni meditointihetki: syvään hengittämistä ja siihen keskittymistä. En pidä itseäni meditoivana tyyppinä, mutta nuo viisi hiljaista keskittynyttä minuuttia tekivät ihan todella hyvää. Ajattelinkin ottaa pienet hiljaiset hetket osaksi omaa arkeani.

Lumista ja rentouttavaa viikonloppua!

Kristiina ♥ 

Kurpitsalyhty

Meillä on viikonloppuna Halloween-bileet, ja askartelin niitä varten lyhtyjä oikeista kurpitsoista. Kas näin se sujuu: Tarvitset ison kurpitsan, suuren leipäveitsen (tai ehkä jopa sahan) ja terävän kaiverrusveitsen. 

Leikkaa ensin kurpitsan laki irti ja tee sitten reikä kurpitsan pohjaan. Kynttilää ei laiteta kurpitsan sisään, vaan palamattomalle alustalle ja kurpitsa asetetaan sen ympärille.

Koverra sitten kurpitsan sisus pois. Hyviä apuvälineitä ovat terävä veitsi ja lusikka. 

Kun sisus on poistettu, piirrä kurpitsalle silmät ja suu. Kaiverra sitten varovasti ääriviivoja myöten kurpitsalle kasvonpiirteet. Maltti on tässä valttia. Varsinkin pienempi kurpitsa menee helposti rikki ja myös sormet ovat vaarassa, joten kannattaa kaivertaa vähitellen.

Kristiina ♥ 

Silkkitassun merkkipäivä

Meille muutti kolme vuotta sitten joulukuussa pieni mustavalkoinen karvapallo, Silkkitassu nimeltään. Kun muuton aiheuttamasta järkytyksestä oli selvitty, kaatoi uusi perheenjäsen ensi töikseen joulukuusen  ja jäi tietenkin itse sen alle. Seuraavaksi pentu päätti pureskella sähköjohdon poikki: seurauksena kamala pamaus ja väläys ja pöydän alle piiloutunut koiralapsi. Sitten lähdettiin ulkoilemaan ja neiti onnistui jotenkin keplottelemaan itsensä irti pannasta. Pimeä talvi-ilta, musta koira, lähestyvä auto. Onneksi se auto ajoi hiljaa ja ehti pysähtyä. 

Kaikesta pentuajan kohelluksesta siis selvittiin, ja Silkkitassu täytti tiistaina kolme. Merkkipäivän kunniaksi sankari pääsi synttäripotrettiin - tosin se ei olisi mallia vähempää voinut kiinnostaa. Silkkitassu alkaa yleensä aina yrmyilemään heti, kun vain näkeekin kameran. Joko se menee makaamaan ja kääntää päänsä pois tai sitten näyttää muuten vain tylsistynyttä naamaa. Kun vielä kaiken lisäksi päähän puettiin ihan kamalan nolo synttärihattu, niin ei hymyilyttänyt sitten yhtään.

Onneksi emäntä sentään tajusi antaa kuvauksen jälkeen palkaksi juustoa ja metsälenkin varrelta löytyi ihania keppejä ja mutalätäköitä. Niistä on Silkkitassun onnen päivät tehty.:) 

Kristiina ♥ 

Näyttää kummalta...

Yritän muokata blogia vähän enemmän itseni näköiseksi, ja se tuntuu olevan helpommin sanottu kuin tehty. Älkää siis kummastelko, jos täällä on pari päivää omituisen näköistä.;) 

Nauttikaahan syksystä!

Kristiina ♥

Saako jo alkaa tunnelmoida?

Eihän siihen ole enää kuin vähän yli kaksi kuukautta, kai nyt saa jo vihdoin ryhtyä fiilistelemään?

 Ripustaa ulkovalot kynttilöiden seuraksi.

Suunnitella, millainen kranssi ovea tänä vuonna koristaa. Yksi tuntuu aika vähältä, kun haluaisin sekä käpyjä, puolukanvarpuja että havuja. Ehkä yhden voisi kiinnittää takaoveen ja toisen koristeeksi seinälle...

Pohtia, millaisiin paketteihin lahjat kääritään.

Ajattelin, että lahjapaperit ovat tänä vuonna yksinkertaiset ja luonnonläheiset. Ja lahjoja voisi olla vain yksi kullekin.

Ideoida värejä...

 ...ja yksityiskohtia.

Ostaa paljon, paljon kukkia!

Meille ei tule joulu ilman amarylliksia ja hyasintteja.

Valita sopiva kuusi - se on pieni, kuten viime vuonnakin - ja koristella se kauniiksi.

Kuvat Pinterest

Ja sitten vain olla, lukea kirjoja, juoda litroittain glögiä, paistaa pipareita ja syödä vain sitä taikinaa, tuoksutella, tunnelmoida, nautiskella. Joulua tarvitaan juuri tällaisina iltoina, kun ulkona on mustaa, synkkää, märkää ja kuraista. On ainakin jotain, mitä odottaa.

Kristiina ♥

Ricotta-rucolapitsa

Viikonloppuun kuuluu meillä usein vähän kivemmat eväät. Tykkään laittaa ruokaa, mutta arki-iltoina en vain ehdi. Arkena syön aina jotain kunnollista töissä ja illalla pärjään useimmiten vain leivällä, puurolla ja smoothiella. (Smoothie on ihan must, se on päivän vitamiinipommi, ja koska laitan siihen aina myös avokadoa, niin hyviä rasvojakin tulee rutkasti.)

Viime viikonloppuna syötiin ricotta-rucolapitsaa. Pohja täysjyvävehnäjauhoista ja

päälle ricottaa, oliiviöljyä, rakuunaa, merisuolaa ja rucolaa.

Leppoisaa maanantai-iltaa ihanat!

Kristiina ♥

Yksin ja olohuoneen seinä

Takana hektinen työviikko, sohvalla kaksi ulkoilusta uupunutta karvanaamaa, edessä lasi valkkaria, valona kynttilä ja äänessä Hurts. Niistä on lauantai-ilta tehty. Mies on lätkämatsissa (hohhoijaa) ja me ollaan tyttöjen kanssa ihan kolmistaan. Ihanaa! 

Jotkut ihmiset eivät pidä yksinolosta, mutta minussa asuu pieni erakko. Tarvitsen tällaisia rauhallisia, yksinäisiä iltoja ja nautin, kun saan vain olla, lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia. Telkkari pysyy kiinni, kukaan ei puhu puhelimeen (tai minulle) ja kotona on rauha. 

Lupasin näyttää kotiamme sitä mukaan, kun saan jotain tehtyä, ja nyt olohuoneen seinällä on vihdoin kaksi Ikean tauluhyllyä ja tärkeitä kuvia. Kaavailin alun perin paikalle ihan kunnon kollaasia, mutta koska olen vähän sellaista tehdään ensin ja mietitään sitten -tyyppiä, näin projektia pohtiessani silmissäni reiällisen tapetin, yhteensopimattomat taulut ja menetetyt hermot. 

 Tauluhyllyt ratkaisivat ongelman, mutta aion kyllä ripustaa vielä pari taulua hyllyjen viereen seinälle, kunhan ne oikeat joskus tulevat vastaan. Voin nimittäin hyvin ostaa tauluhyllyt Ikeasta, mutten kyllä sisustustauluja. Haluan seinilleni esineitä, jotka merkitsevät jotain ja joihin liittyy muistoja. 

Mustavalkoinen maalaus on Hong Kongista, joka on eräs lempipaikoistani maailmassa. Ostin sen muutama vuosi sitten eräältä työmatkalta, jolloin kaupungin kadut lainehtivat rankkasateen piiskaamina, kävin toista kertaa Victoria Peakilla ja ensimmäistä kertaa Aberdeenissa sekä söin elämäni karmeinta lohipastaa. 

Toinen kaupunkikuva on mieheni siskon tuoma tuliainen New Yorkista. Jos Hong Kong on eräs lempikaupungeistani, Iso Omena on se Iso Ykkönen. Olen käynyt kaupungissa varmaan parikymmentä kertaa ja siihen nähden on suorastaan häpeällistä, etten itse ole onnistunut ostamaan yhtään ainutta New York -taulua, joita kadunvarsilla ja taidekaupoissa myydään. Toinen raivostuttava asia on valokuvien vähyys. Puolustaudun sillä, että olen ollut Nykissä vain työmatkoilla, mutta on tämä silti säälittävää. Varsinkin kun eksootttisin paikka, minne nykyinen työni minua vie, on näköjään Rovaniemi.

Keep calm and read on ei ihan mahdu kehyksiinsä, asialle täytynee tehdä jotain. Se kertoo rakkaudestani kirjoihin. Piste.

&-merkki on vain kiva, siihen ei liity mitään erikoista. Pieni N on koiriemme nimien alkukirjain. Ja valokuvissa olemme tietenkin me kodin asukkaat. Sillkitassun kuvan on ottanut valokuvaaja-ystäväni eräänä mahtavana ulkoilupäivänä ja Pitkäkuonon kuva on kuumailmapallojen bongailureissulta.

 Takapihalle ei muuten tunkeilijoilla ole asiaa, siitä pitää valpas vahtikoira huolen.;)

Ihanaista viikonloppua!

Kristiina ♥

Syyskuu kuvina

Syyskuussa retkeiltiin paljon, vietettiin rapujuhlia ja fiilisteltiin syksyä. Kuvaaminen ei ollut enää lainkaan yhtä helppoa kuin kesällä, vähenevä valo ei tee kuville hyvää.

Syksy on salavihkaa kaapannut osan energiastani jonnekin. Kirpeys ja väriloisto piristävät, mutta koko ajan pidemmän osan päivästä haukkaava pimeys voivuttaa. Huomaan, että usein iltalenkiltä palattuani en jaksa enää avata konetta, vaan kömmin sohvalle kirjan kera. Bloggaustahti on hieman hidastunut, mutta kyllä täällä ollaan silti.:)

Kiireetöntä iltaa ihanaiset!

Kristiina ♥

Vaahteraa mä rakastan...

Tuunailen tosi mielelläni kaikenlaista, mutten ole mitenkään erityisen taitava askartelija. Onneksi hyvin yksinkertaisetkin asiat voivat olla kauniita. Tässä ehkä maailman helpoin somistusvinkki:

Tarvitset vaahteranlehtiä, käpyjä, skumppa- tai viinipullon korkkeja ja kivan lasimaljakon. Kävyt ja korkit ensin pohjalle ja (prässätyt) vaahteranlehdet kruunuksi. Vaahteranlehdet kannattaa oikeastaan aina prässätä, jos ei halua niiden käpristyvän. Pari päivää kirjojen välissä riittää.

 Lasimaljakon sisältöä voi vaihdella vuodenaikojen mukaan, mutta senhän te jo tiesittekin.:) Täällä sisus vaihtuu talven tullen, näette sitten miten.

Leppoisaa lauantaita ja lämpimästi tervetuloa Cheri ja Domi!

Kristiina ♥