Yksin ja olohuoneen seinä

Takana hektinen työviikko, sohvalla kaksi ulkoilusta uupunutta karvanaamaa, edessä lasi valkkaria, valona kynttilä ja äänessä Hurts. Niistä on lauantai-ilta tehty. Mies on lätkämatsissa (hohhoijaa) ja me ollaan tyttöjen kanssa ihan kolmistaan. Ihanaa! 

Jotkut ihmiset eivät pidä yksinolosta, mutta minussa asuu pieni erakko. Tarvitsen tällaisia rauhallisia, yksinäisiä iltoja ja nautin, kun saan vain olla, lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia. Telkkari pysyy kiinni, kukaan ei puhu puhelimeen (tai minulle) ja kotona on rauha. 

Lupasin näyttää kotiamme sitä mukaan, kun saan jotain tehtyä, ja nyt olohuoneen seinällä on vihdoin kaksi Ikean tauluhyllyä ja tärkeitä kuvia. Kaavailin alun perin paikalle ihan kunnon kollaasia, mutta koska olen vähän sellaista tehdään ensin ja mietitään sitten -tyyppiä, näin projektia pohtiessani silmissäni reiällisen tapetin, yhteensopimattomat taulut ja menetetyt hermot. 

 Tauluhyllyt ratkaisivat ongelman, mutta aion kyllä ripustaa vielä pari taulua hyllyjen viereen seinälle, kunhan ne oikeat joskus tulevat vastaan. Voin nimittäin hyvin ostaa tauluhyllyt Ikeasta, mutten kyllä sisustustauluja. Haluan seinilleni esineitä, jotka merkitsevät jotain ja joihin liittyy muistoja. 

Mustavalkoinen maalaus on Hong Kongista, joka on eräs lempipaikoistani maailmassa. Ostin sen muutama vuosi sitten eräältä työmatkalta, jolloin kaupungin kadut lainehtivat rankkasateen piiskaamina, kävin toista kertaa Victoria Peakilla ja ensimmäistä kertaa Aberdeenissa sekä söin elämäni karmeinta lohipastaa. 

Toinen kaupunkikuva on mieheni siskon tuoma tuliainen New Yorkista. Jos Hong Kong on eräs lempikaupungeistani, Iso Omena on se Iso Ykkönen. Olen käynyt kaupungissa varmaan parikymmentä kertaa ja siihen nähden on suorastaan häpeällistä, etten itse ole onnistunut ostamaan yhtään ainutta New York -taulua, joita kadunvarsilla ja taidekaupoissa myydään. Toinen raivostuttava asia on valokuvien vähyys. Puolustaudun sillä, että olen ollut Nykissä vain työmatkoilla, mutta on tämä silti säälittävää. Varsinkin kun eksootttisin paikka, minne nykyinen työni minua vie, on näköjään Rovaniemi.

Keep calm and read on ei ihan mahdu kehyksiinsä, asialle täytynee tehdä jotain. Se kertoo rakkaudestani kirjoihin. Piste.

&-merkki on vain kiva, siihen ei liity mitään erikoista. Pieni N on koiriemme nimien alkukirjain. Ja valokuvissa olemme tietenkin me kodin asukkaat. Sillkitassun kuvan on ottanut valokuvaaja-ystäväni eräänä mahtavana ulkoilupäivänä ja Pitkäkuonon kuva on kuumailmapallojen bongailureissulta.

 Takapihalle ei muuten tunkeilijoilla ole asiaa, siitä pitää valpas vahtikoira huolen.;)

Ihanaista viikonloppua!

Kristiina ♥