Jännittää!

Ihanan rentouttava viikonloppu takana, ja aikamoisen jännittävä viikko edessä. Vatsassa tanssii perhosia ja keskittymiskyky on varsinkin töissä ihan nollassa. Mutta siitä lisää luultavasti huomenna.

Viikonloppu meni ihanien tyyppien seurassa, ja näin pitkästä aikaa kahta kultaista ystävää: toisella vipattaa bilejalka aina vain, toista odottaa pian suuri elämänmuutos. Oli elämäntilanne sitten minkälainen hyvänsä, tyttökavereita on vain niin hyvä aina nähdä. Silloinkin kun vettä tulee sunnuntain tavoin kaatamalla, on niin ihana fiilistellä lämpöisessä kahvilassa ja parantaa maailmaa ison laten äärellä. Kiitos siitä Miss M.

Lauantainahan oli sitten vähän parempi sää. Käväistiin silloin lapsuuden maisemissa Bodom-järven rannalla, grillailtiin ja annettiin nelijalkaisten kavereiden nauttia vapaudestaan. Matkan varrella näkyi vähän kaikenlaista.

Kärsineen oloisia kylttejä.

Jättisuuria villimansikoita. Pohdimme oikeasti tätä mansikkamysteeriä. Tuon tien varrella on kyllä kasvanut metsämansikoita aiemminkin, mutta mikä metsämansikka kasvaa tällaisiin mittoihin? Kummaa.

Paljon kukkasia! Rakastan luonnon kukkia, niissä on jotain ihanan herkkää. Voisikohan omalle pihalle istuttaa lupiineja?

 P.S. Voitteko kuvitella, että meidän urhea mummu asui täällä yksin pienten lasten kanssa sinä kesänä, jona murhat tapahtuivat. Alueella oli tuolloin paljon nykyistä vähemmän asutusta, ja vaari oli viikot töissä kaupungissa. Aika hiuksia nostattavaa! 

Kristiina ♥