Omalla polulla

Elämässä on joskus hetkiä, jolloin mikään ei tunnu menevän, niin kuin tahtoisi. Hetkiä, jolloin kaikki tuntuu tahmealta ja omat haaveet kaukaisilta ja saavuttamattomilta. Silloin tekisi ehkä mieli luovuttaa, antaa olla vain ja tyytyä siihen, mitä on.

Sitten on toisenlaisia aikoja. Niitä arvokkaita onnenhippusia, jotka kantavat pitkälle eteenpäin ja valavat uskoa unelmiin. Hetkiä, jolloin ymmärtää, ettei koskaan saa luovuttaa. Ei kannata tyytyä, ei unohtaa sitä, mitä oikeasti tavoittelee.

Ja kun löytää itsensä tienristeyksestä, on uskallettava valita se oma polkunsa, oli se sitten tiuhaan tallattu tai harvemmin tepsuteltu. Jättää taakseen tuttu ja turvallinen, joka ei kuitenkaan tyydytä, ja ottaa riski. Silloin voi tapahtua vaikka mitä....saattaa mahdollisesti löytää itsensä esimerkiksi uudesta työpaikasta, taas varvas vähän tiukemmin ovenraossa.;)

Kuva

Kristiina  ♥