Haittaisiko, jos muuttaisin Kööpenhaminaan?

Kipuan jälleen peltipurkkiin, sillä on nimi, jonka jo unohdin. Se kohoaa pilvien ylle, kiidättää minut melkein naapuriin. Lähelle, mutta niin erilaiseen maailmaan.

Huoneen ikkunasta näkyy harmautta ja karamellitaloja. Kotona olisi näkynyt vain harmaata.

Oli siellä muutakin. Vanha huvipuisto täynnä ihmeitään.

Nuori ja elämää kokenut seisoivat rinta rinnan. 

Portti johdattaa satumaahan. Se on meille vielä suljettu.

Punatiiliset rakennukset vievät ajatukset menneeseen maailmaan.

Joulu on läsnä. Sen haistaa paahtuvissa kastanjoissa, tuntee valojen tuikkeessa. 

On marraskuu. Joka paikassa ohi suhahtaa pyöräilijöitä, kaksipyöräisiä ratsuja nojaa seinustoja vasten, niille on omat leveät kaistansa. 

Kaupunki loistaa pimeydessä. Talot kilpailevat koristeillaan, ne ovat valmiina juhlaan.

Vihdoin olemme taas taikaportin luona.

 Tällä kertaa meillä on oikeat sanat, ja se aukeaa.

Joulunhenki käväisi täälläkin. Jätti jälkeensä säihkettä ja kuusenkoristeita.

Lammella uiskentelee jaloja vieraita, kimaltavat mustaa vettä vasten.

 Ohitse marssii punatakkien paraati.

Itämaiden sulttaanikin rakensi tänne palatsin. 

Vanha puu sai sydämiä kantaakseen. Se pitää niistä hyvää huolta.

Kojuissa myydään sitä sun tätä. Ilma pakastuu, kuvia nappailevat sormet sinertyvät.

Hurjapäät pyörivät yläilmoissa. Minua huimaa heitä katsellessa.

Liinaharjat tanssivat nauraen katolla.

Tuoksuva glögi lämmittää kohmeiset sormet. Katossa lämpölamppu hohkaa kuumuutta, polvihousuinen tarjoilija on loikannut naapurimaasta.

Valo juhlii täällä. Jokainen katu ja kuja saa siitä osansa.

Elefantti karkasi vuosien takaa. Se viihtyy punaisella taustallaan, toitottaa lapsille innoissaan.

Astelemme kuusien reunustamaa kujaa, katselemme, ihmettelemme.

Jos nenäni ei olisi jäässä, hyppäisin karusellin kyytiin. Antaisin sen kieputtaa minua, vilkuttaisin ihmettelijöille vauhdin hurmaamana.

  

Lentäisin kuumailmapallolla korkeuksiin.

Valitsisin ratsun ja laukkaisimme yhdessä ympäri yhä uudestaan.

Tivoli jää taakse. Juomme kuohuvaa juomaa alueella, joka saa minut voimaan pahoin. Ravintola on silti inspiroiva, se oli trendikkäin kaikista, nyt jo vähän viime sesonkia. Sitä kutsutaan nimellä PatéPaté.

Kävelemme kulman taakse, Fiskebariin. Matkalla näemme kynttilämeren. Syön fish & chipsejä ja lakritsisuklaata. Nyt kutsuu jo pehmeä peti.

Aamiainen vatsassa suuntaan kaupungille. Kello tikittää. Pian olemme kotona.

Kristiina ♥