torstai 1. marraskuuta 2012

Karkki vai kepponen?


Meidän Halloweeniin kuului kurpitsalyhtyjä, taas kerran luonnosta kerättyjä koristeita, ihania ystäviä, mojitoja (hyvä ohje löytyy täältä), Pradaan pukeutunut Paholainen, Kissanainen ja pari muuta enemmän tai vähemmän naamioitunutta vierasta. Niin ja sitä vietettiin jo viikko sitten.

Ne pienet hirviöt ja kummitukset taitavat tulla koputtelemaan oville vasta tänä viikonloppuna, ja tällä kertaa aion olla valmiina. Tehdä siis aivan päinvastoin kuin palmusunnuntaina, jonka olimme unohtaneet juuri tänä ensimmäisenä vuonna rivitalossa, lapsiperheiden suosimalla alueella. Se ovikello soi. Ja soi. Ja soi. Piilosta on ihan kiva leikkiä, muttei koko päivää.

Trick or treat?;)

Kristiina  

6 kommenttia:

  1. Hieno Halloween-kollaasi. Täällä syrjässä ei käy noitia ei hirviöitä eikä kummituksia. Eikä ole ovikelloakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syrjässä asumisessa on puolensa.:) Noidat, kummitukset ja kaikki muutkin kummajaiset ovat meille tervetulleita, kunhan vain muistaisin varautua vierailuun etukäteen...

      Poista
  2. Halloween on hauska juhla, täällä ei vaan taida lapset kiertää kuin tuttujen ovilla kun eivät pääsiäisenäkään ole käyneet ovikelloa soittamassa niin ei tarvitse olla piilosilla vaikken olekaan älynnyt varautua mitenkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävivät palmusunnuntaina varmaan kaikki lähiseudun piltit kokeilemassa onneaan. Joku kurkki ikkunastakin, kun olivat ilmeisesti nähneet meidät piilosilla.:)

      Poista
  3. Hei Kristiina,
    löysin blogisi 15.7. Norpan linkkien kautta. Olin (ja ehkä olen yhä vieläkin) vähän hämmentenyt, koska sen päivän postaus tuli _meidän_ mökiltä (noin viisi kilometriä siitä putiikista ja mökkihän on siis mieheni suvun). Siitä lähtien minun on pitänyt sinulle lähettää kommentti, mutta heinäkuun lopussa syntynyt pikkupimu on pitänyt vähän kiireisenä. Meilläkin on aika vauhdikas "ykköslapsi" eli pari vuotias Novascotiannoutaja, joka rrrrrakastaa Pohjaslahden metsiä. Ja järviä siellä vielä enemmän. Kiitos vinkeistä mökkimatkalle (koska asumme Helsingissä) - täytyy testata niitä; ovat varmasti aika paljon idyllisempiä kuin Oritupa ;-D
    Mukavaa joulunodotusta. Tulen moikkamaan, jos näen tutunoloisia koiria joskus "pöndellä".
    - Snöge

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Snöge,
      ja tosi kiva kun kommentoit! Maailma on pieni.:) Meidänkin mökki on itse asiassa poikaystäväni vanhempien omistama, mutta käymme siellä yleensä muutaman kerran kesässä. Mökki sijaitsee siellä aika lähellä kirkkoa, ehkä noin 2 kilometrin päässä kylältä.
      Meidänkin karvanaamat rakastavat niitä metsiä, collie tosin ei uimaan suostu menemään, kahlailu on sille kylliksi. Ja ne rakastavat muuten myös tollereita, eli tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos näette meidät. Mäkin katselen kesällä, näkyykö joukkoa johon kuuluu pikkutyttö ja vauhdikas noutaja.:) Kovasti onnea perheenlisäyksestä!

      Poista