Juhannuksen jälkeen

 

Moottoritie, joka vaihtuu maantieksi. Maantie, joka muuttuu toiseksi, pienenee, vaihtuu, pienenee. Ikkunoiden takana maisema, kehätiet, tiheään rakennettu kaupunki. Tilalla kumpuilevia peltoja, ohi vilahtelevia metsikköjä, puutaloja suuren avaruuden keskellä, tienvarsilla lupiineja, metsän siimekseen katoava kettu. Taakse jäävä pääkaupunkiseutu, kiire, stressi, nettiyhteys.

Peltojen ja metsien läpi kiemurteleva kylätie, siltä erkaneva hiekkatie, toinen, kapeampi. Kolme päivää mökillä, kaukana vähän kaikesta. Järvi, sauna, hiljaisuus, aaltojen liplatus vasten laituria, taivaalla lipuvat poutapilvet, yöllä jyrissyt ukkonen, metsätien varrelta kerätyt luonnonkukat, vanha maitotonkka, nurmikolla lujaa jytisevät koiran tassut, hauskoja tyttöjä, kolme pientä prinsessaa, lettukestit, uudet perunat, yöttömän yön aurinko, tangossa liehuva lippu, juhannuskoivut, kesämekko, paljaat varpaat, juhannusnuotio, järvellä lipuva joutsenperhe, kaikkialla tuoksuvat kukat, taivaalla mollottava superkuu.

Kun ajaa pitkin maisemareittiä ja pysähtyy pari kertaa, Pohjaslahden mökille ajaa pääkaupunkiseudulta hieman vajaat neljä tuntia. Sillä matkalla Suomi muuttuu toiseksi, rauhallisemmaksi, avarammaksi, hiljaisemmaksi. Kauniimmaksi. Etelä on niin täynnä taloja ja ihmisiä, toimintaa ja meteliä, että välillä unohtaa, ettei se ole koko totuus. Toisinaan on ihana paeta sitä kaikkea, ladata mieli ja koko pää, istua laiturilla katsellen taivaalla kiitäviä pilviä ja pohdiskella laittaisiko letulle mansikka- vai omenahilloa.

Suloisia hetkiä.

Miten teidän juhannuksenne meni?

PS Kävin myös Maalaiselämää-puodissa ja Pohjaslahden kirppiksellä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kristiina ♥