lauantai 22. syyskuuta 2012

Pikakahvia kirjakaupassa?

Rakastan kirjakauppoja, vaan kukapa ei. Mihinkään ei ole niin helppo unohtua kuin tarinoita pursuavien hyllyjen väliin lueskelemaan takakansia ja pohtimaan, minkä kirjan sivuille haluaisi uppoutua seuraavaksi.



Kirjakaupan ja kahvilan yhdistelmä se vasta lyömätön onkin, ainakin silloin jos ne sopivat toisilleen. Olin ihan pöyristynyt, kun kuulin, että Suomen ehkä parhaan kirjakaupan ihana kahvila korvataan Starbucksilla! Siis pikakahvila paikkaan, jossa haluaisin oleskella rauhassa ja kauan.


En todellakaan ole mitenkään yleisesti Starbuckseja vastaan, niissä maailmalla nauttimieni kahvimukillisten määrä on lukematon. Vaan vielä paljon paljon suurempi on niistä mukaan nappaamieni kahvien määrä. Ja juuri siitä onkin kyse. Mielestäni Starbucksit kuuluvat kadunvarsille, lentokentille ja rautatieasemille. Siis läpikulkupaikkoihin. Eivät todellakaan kirjakauppoihin.

Voi Café Aalto, toivottavasti Starbucks-suunnitelma hylätään ja saat jatkaa Akateemisessa kävijöiden ilahduttamista vielä pitkään!

Tarkoitukseni oli itse asiassa kertoa teille myös mahtavasta kirjasta, jonka sain viimein luettua loppuun. Se jää kuitenkin huomiselle, nyt lähtee nimittäin The Lady pyörimään.:)



Kristiina 




4 kommenttia:

  1. En ole erityisen innokas kahviloissa kävijä, mutta en minäkään haluaisi ketjukahviota kirjakaupan yhteyteen. Eniten pidän ihan yksityisistä, paikallisista kahviloista joissa on omat erikoisherkkunsa mitä ei saa muualta.

    Kirjakaupoissa voisin minäkin viettää pitkiä aikoja, vaikka nykyään enimmäkseen e-kirjoja luenkin. Ulkomailtakin aina ostan ison kasan kirjoja ja lehtiä kun käyn matkoilla, sellaisia mitä ei täältä päin saa. Eräänkin kerran tungin käsimatkatavaralaukkuun pelkästään kirjoja ja lehtiä, 12 kilon verran ja yritin check-innissä näyttää siltä että laukku on ihan kevyt, ettei sitä vaan punnittaisi. Raja kun oli 8 kiloa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja Starbuckseja on tsiljoona eri puolilla maailmaa - kaikki samanlaisia. Café Aaltoja on (kai) vain yksi.

      Itse en ole vielä lainkaan päässyt sisään e-kirjojen maailmaan. Uskon, että ne ovat kyllä tosi käteviä varsinkin, jos matkustaa paljon, mutta minun kirjoillani on vielä tällä hetkellä (ja luultavasti ikuisesti) paperiset sivut...rakastan ihan fyysisiä kirjoja ja lisäksi tykkään niistä vielä sisustuselementteinäkin. Olisipa joskus koti, jossa olisi oma pieni kirjasto.:)

      Poista
    2. Minäkin olin aluksi vähän epäröivä, mutta toisaalta koska tykkään niin kovin kaikista pienistä teknisistä vimpaimista uskalsin kokeilla sitten sähköistä kirjaakin. Laitteen myötä olenkin luopunut isosta osasta "tavallisista" kirjoista, mutta tärkeimmät kirjat kuten käsityökirjat, vanhat satukirjat ihanine kuvituksineen jne. haluan säilyttää ja keräillä niitä lisääkin. Sen sijaan en enää osta perusdekkareita yms. tavallisina kirjoina ollenkaan, niissä se lukukokemus on minulle sitä fyysistä kirjaa tärkeämpi joten e-kirja riittää. Omasta kirjastonurkkauksesta haaveilen minäkin, en sentään kaikkia kirjoja halua sähköisillä versioilla korvata :)

      Poista
    3. Mä en taas oikein pysty luopumaan kirjoista, lukuunottamatta niitä, joita en aio enää lukea uudelleen. Meidän kirjahyllystämme vain löytyy vino pino kirjoja, jotka olen lukenut monta kertaa ja tiedän lukevani vielä uudelleen ja uudelleen. Ihan joka dekkaria ei tietenkään tarvitsisi saada omaan hyllyyn, mutta sitä varten on kirjasto.:) Ehkä mäkin vielä jossain vaiheessa taivun ja siirryn e-kirjoihin, mutta niiden aika ei ole vielä.:)

      Poista