Olen viimeksi vierähtäneen viikon aikana tavannut itseni haaveilemasta vakavasta downshiftauksesta: leppoisasta elämästä maalla valkoisten ikkunanpuitteiden kehystämässä punaisessa tuvassa vapaana aikatauluista, deadlineista, meiliröykkiöistä...
Toisaalla haaveissani siintää jonkinmoinen retriitti. Jos vaikka aloittaisin sen muutama vuosi sitten unohtuneen astangan uudelleen ja vetäytyisin sen varjolla johonkin autioon saareen viikoksi? Olisi ainakin rauhallista.
Jep, arvasitte varmaan jo. Elämäni on vallannut kiire. Samalla olen autuaasti unohtanut uskoni ajatusten voimaan ja tyytynyt juoksentelemaan tuli hännän alla ympäriinsä ahdistuksissani hidastamisesta haaveillen.
Mutta. Vedämme puoleemme sitä, mitä ajattelemme. Kun ajattelee, että on kiire, kiireen tunne valtaa entistä suuremman osan mielestä. Tekemättömiä töitä miettiessä ajatukset alkavat kiertää kehää niiden ympärillä ja kuvitteellinen työvuori vain kasvaa. Vaikuttaakin pahasti siltä, että oman elämäni pahin stressori ei olekaan kiire tai työ, vaan minä itse.
Stressin kanssa painiskellessa tulee sitä paitsi helposti unohtaneeksi, että asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. Joko kiire helpottaa tai sitten vastaan tulee jokin muu ratkaisu. Sitä odotellessa voi vaikka hengittää, meditoida, lähteä kävelylle metsään, kirjoittaa, antaa hyvän kirjan tai leffan viedä mennessään, juoda paljon höyrävää yrttiteetä tai tuhota purkillisen Ben & Jerry's Cookie Doughia. Kaikki nämä ovat hyväksi havaittuja.
Kiireetöntä työviikkoa ihanaiset!
Kristiina ♥
Minulla on juuri ruuhkaviikot menossa, töitä on paljon, mutta minulla ei ole erityisen kiire. Silti väsyn jatkuvaan venymiseen, mutta ei se haittaa kun tiedän, että kohta on rauhallisempaa. Jossain elämäni vaiheessa olin järkyttävän kiireinen jatkuvasti ja voin tosi huonosti. Sitten oivalsin vähän saman asian kuin mistä tuossa yllä mainitsit, kiire on tunne ja tunteita voi kouluttaa, ei ole pakko tuntea kiirettä. Se helpotti.
VastaaPoistaOn totta, että kiireentunteeseen voi vaikuttaa paljonkin, kunhan oppii hallitsemaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Itselläni on tässä kyllä vielä paljon tekemistä.;) Usein tilanne ei sitä paitsi ole todellisuudessa ollenkaan niin paha kuin miksi sitä päässään kuvittelee. En silti usko, että jatkuva tulipalokiire on oikein hyväksi.
VastaaPoistaOlet ilmeisesti jossain vaiheessa elämääsi tehnyt ison elämänmuutoksen, ehkä vähän sellaisen, josta aina välillä haaveilen. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla siitä joskus lisää.:)