Minusta tuntuu, että moni asia elämässä on aika pitkälle kiinni sattumasta, siitä että on tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Ja se miten päätyy siihen tiettyyn kohtaan ja hetkeen, voi riippua aivan pienestä asiasta, perhosen siipien iskusta tai vaikka kaatuneesta pyörästä.
Saattaa esimerkiksi käydä niin, että aamulla töihin polkiessa rengas osuu kuoppaan ja pyöränkoriin sullottu villatakki lennähtää maahan. Kun sitten pysäyttää pyörän ja jättää sen nojaamaan kaidetta vasten siksi hetkeksi, että saa palautettua karanneen vaatekappaleen oikealle paikalleen, voi pyörä romahtaa kyljelleen. Kaatumisen seurauksena etujarru kääntyy ehkä vinksalleen. Kun sitten lähtee työpäivän päätteeksi ajamaan kotiin, vääntynyt jarru saattaa hangata etupyörää niin, että kotimatkaan kuluu reilusti tavallista pidempi aika. Koska viallinen jarru tekee polkemisesta myös raskaampaa, on ehkä perille päästyään vähän normaalia väsyneempi. Voi olla, että ulkona paistaa ilta-aurinko, ja kameran sujauttaminen reppuun tuntuu hyvältä ajatukselta. Sitten sitä saattaa tallustella rauhassa, antaa koirien nuuhkia ja nappaa kuvan sieltä toisen täältä. Ja lopulta saapuu tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan.
Kuulee, kuinka jokin humisee jossain kovaan ääneen. Kuulostaa vähän siltä kuin siellä roihuaisivat suuret lieskat. Kävelee eteenpäin ja katsahtaa mutkan takaa äänen suuntaan. Ja siellä se odottaa, kuumailmapallo lähtövalmiina.:)
Kuumailmapalloihin liittyy mielestäni ihanaa nostalgiaa. Ajatus vanhasta maailmasta ja ajasta, jolloin maailmassa oli vielä tuntemattomia kolkkia eikä taivaita ollut vielä täysin valloitettu. Ne kertovat seikkailujen aikakaudesta, ilmailun pioneereista, valtavista ilmalaivoista, Jules Vernen tarinoista.
Jaksaisin aina katsella taivaalla lipuvia veikeitä ilma-aluksia vaikka kuinka kauan, mutten koskaan aikaisemmin ollut päässyt seuraamaan pallon nousua.
Koirien mielestä tilanne oli erittäin epäilyttävä, ja moiset kuumalla ilmalla eteenpäin leijailevat pallot olisi paras haukkua alas.
Minua sattuma hymyilytti. Illassa oli hetken verran ripaus taikaa. Ja se jarru, se hajosi selvästi hyvästä syystä.
Kristiina ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti