Ihana Villipuutarha

Hei, mitä kuuluu? Ajattelin, että nyt lomalla vierailen täällä paljon ja päivityksiä vain satelee, mutta olen näemmä ollut liian kiireinen tekemään kaikenlaista tärkeää, kuten nyt lojumaan auringossa, uimaan, kahvittelemaan, lukemaan, syömään jätskiä mansikoilla ja tekemään ah-ei-niin-mitään. Nytkin tulin vain pikaisesti vinkkaamaan teille maailman suloisimmasta pikku kahvilasta, jossa kävimme viikonloppuna. Paikan nimi on Villipuutarha ja se sijaitsee Kalliossa, Kaarlenkadulla.

Aivan ihana paikka kahvitella ja hakea sisustusinspiraatiota siihen unelmieni vanhaan puutaloon. Mansikka-marenkileivoskin katosi aika nopeasti, slurps. Lisäplussaa siitä, että lemmikit ovat tervetulleita. Käykää katsomassa, jos paikka ei ole ennestään tuttu.

Ihanaa iltaa ja tervetuloa Koala!

PS Yritän ryhdistäytyä ja tulla kirjoittamaan enemmänkin kuulumisia. Pian.

Kristiina ♥

Happy Gardener

Pioni kukkii! Siis ihan ikioma pionini! Nyt tämä puutarhuri on onnellinen.:)

Ulkona sataa, vähän toivoisin että kohta jyrisisi. Kesäukkoset ovat veikeitä.

”Live on coffee and flowers try not to wonder what the weather will be.” - The National

Ja arvatkaapa mitä: enää yksi aamu lomaan! Counting....

Kristiina ♥

Puoti Pohjaslahdella

Pohjaslahden kylässä on pieni ruokakauppa, pubi, kirppis ja s-i-s-u-s-t-u-s-puoti! Olin ihan liekeissä, kun löysin sen viime kesänä. Puodin nimi on Maalaiselämää ja sitä pitää ihana Arja. Puodin pitämisen lisäksi Arja miehineen remontoi vanhaa taloa, lisää heidän elämästään voitte lukea Maalaiselämää-blogista.

Kun kävimme puodissa juhannuksena, kylän pääkatu oli täynnä väkeä, aurinko paistoi ja puodissa soi Olavi Virta (kai). Iskelmä ei yleensä ole oma juttuni, mutta tuohon miljööseen se sopi kuin nenä päähän. Ihan kuin olisi astunut vanhaan Suomi-filmiin. Mahtavaa!

En ostanut tällä kertaa mitään, mutta tilasin jotain. Näytän sitten.

Lempeää iltaa, täällä enää kolme aamua lomaan! Jihuu!

Kristiina ♥

Juhannuksen jälkeen

 

Moottoritie, joka vaihtuu maantieksi. Maantie, joka muuttuu toiseksi, pienenee, vaihtuu, pienenee. Ikkunoiden takana maisema, kehätiet, tiheään rakennettu kaupunki. Tilalla kumpuilevia peltoja, ohi vilahtelevia metsikköjä, puutaloja suuren avaruuden keskellä, tienvarsilla lupiineja, metsän siimekseen katoava kettu. Taakse jäävä pääkaupunkiseutu, kiire, stressi, nettiyhteys.

Peltojen ja metsien läpi kiemurteleva kylätie, siltä erkaneva hiekkatie, toinen, kapeampi. Kolme päivää mökillä, kaukana vähän kaikesta. Järvi, sauna, hiljaisuus, aaltojen liplatus vasten laituria, taivaalla lipuvat poutapilvet, yöllä jyrissyt ukkonen, metsätien varrelta kerätyt luonnonkukat, vanha maitotonkka, nurmikolla lujaa jytisevät koiran tassut, hauskoja tyttöjä, kolme pientä prinsessaa, lettukestit, uudet perunat, yöttömän yön aurinko, tangossa liehuva lippu, juhannuskoivut, kesämekko, paljaat varpaat, juhannusnuotio, järvellä lipuva joutsenperhe, kaikkialla tuoksuvat kukat, taivaalla mollottava superkuu.

Kun ajaa pitkin maisemareittiä ja pysähtyy pari kertaa, Pohjaslahden mökille ajaa pääkaupunkiseudulta hieman vajaat neljä tuntia. Sillä matkalla Suomi muuttuu toiseksi, rauhallisemmaksi, avarammaksi, hiljaisemmaksi. Kauniimmaksi. Etelä on niin täynnä taloja ja ihmisiä, toimintaa ja meteliä, että välillä unohtaa, ettei se ole koko totuus. Toisinaan on ihana paeta sitä kaikkea, ladata mieli ja koko pää, istua laiturilla katsellen taivaalla kiitäviä pilviä ja pohdiskella laittaisiko letulle mansikka- vai omenahilloa.

Suloisia hetkiä.

Miten teidän juhannuksenne meni?

PS Kävin myös Maalaiselämää-puodissa ja Pohjaslahden kirppiksellä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kristiina ♥

Perjantain ajatus

”With freedom, books, flowers and the moon, who could not be happy?” - Oscar Wilde

Kukkia, kirjoja ja vapautta ei ole koskaan liikaa. Nauttikaa viikonlopusta ihanat!

Kristiina ♥

Kesä kaupungissa

Hei Ihanat! Tiedättekö, että rakastan kesäisiä pikkukaupunkeja: pastelleja, puutaloja ja omenapuita, mukulakivikatuja, pikkukahviloita, vohveleita ja mansikkahilloa...niin paljon kuvattavaa ja ihasteltavaa. Voisin matkata jonnekin uuteen paikkaan vaikka joka viikonloppu, mutta koska jonkinlaista karsintaa on tehtävä, valitsen ainakin nämä seuraavat:

Hangon pitsihuvilat, kallioluodot ja hiekkarannat kuulostavat hyvältä ohjelmalta minä tahansa leppoisana kesäpäivänä. Ehkä voisin myös leikkiä hetken Myrskyluodon Maijaa Bengtskärin majakkasaarella ja uneksia vanhan ajan elämästä Villa Maijassa.

Loviisaan on päästävä ainakin elokuun lopulla Wanhojen Talojen avatessa ovensa. Heinäkuun alussa 6.–7.7. kaupungissa voi puolestaan kurkistella ruusutarhoihin. Arvatkaa houkuttelisiko?

Olenko koskaan kertonut, että rakastan historiaa? Sitä on luvassa jo ensi viikonloppuna, kun suuntaamme äidin kanssa Aurajoen rantaan ja Turun linnaan. Syömme ehkä lounasta ravintolalaivassa, istahdamme jonnekin kakkukahveille ja piipahdamme pikku putiikeissa. En oikein tiedä, Turku on minulle yllättävän vieras paikka. Onko siellä jokin ihan must-juttu?

Tampere on melkein mökkimatkan varrella. Siellä haluan käydä Näsijärven rannalla ja tallustaa Pyynikin ja Pispalan kujilla vanhasta tai uudemmasta puutalosta unelmoiden.

Porvoossa haluaisin yöpyä Pariisin Villessä ja tutkia kaikki vanhan kaupungin ihanuudet.

Tammisaarikin olisi kiva katsastaa pitkästä aikaa. Lisää vanhoja puutaloja, meri, satama ja purjeveneitä. Jostain hauskasti nimettyjen kujien keskeltä – miltä kuulostaisi vaikkapa Hatuntekijänkatu tai Liinakankurinkatu? – löytyy myös Café Gamla Stan, missä voi istuskella omenapuun alla mansikkaleivosta mutustellen. Voiko mitään suomen(ruotsalais)kesänostalgisempaa enää olla?

Löytyykö teiltä kivoja kesäkaupunkivinkkejä?

Kristiina ♥

I'm back!

Heippa ihanat, mitä teille kuuluu? Viime kerrasta on päässyt vierähtämään vähän aikaa. Koska vierailin täällä viimeksi joskus toukokuun puolella, tein teille kollaasin niistä kivoista kesäjutuista, mitä näihin muutamaan viikkoon on mahtunut.

Olen uinut, syönyt piknik-eväitä kallioilla meren rannalla, leiponut kesän ensimmäisen raparperipiirakan ja syönyt siitä leijonanosan, nuuskutellut huumaavan tuoksuvia syreenejä, pyöräillyt myöhään illalla Vanhankaupunginkoskella, tallustellut pitkiä lenkkejä koirien kanssa, juonut siideriä (tiesittekö, että Happy Joen korkkien alta löytyy ajatus jos toinenkin?), kuvannut vanhojen talojen rönsyileviä puutarhoja ja tassutellut paljain varpain vähän joka paikassa.

Lisäksi olen tehnyt kamalasti töitä ja ollut vähän uupunut siitä. Tämä aika ennen lomaa on meillä superkiireistä. Tuntuu, että kuukaudessa pitäisi ehtiä tehdä kahden kuukauden työt. Siksipä olen yleensä kotiin tultuani ja koirat lenkitettyäni a) istunut pihalla syvällä puutarhaunelmissani b) rojahtanut sohvalle telkkarin eteen. Tietsikkaa ei ole tehnyt mieli avata.

Nyt lomaan on enää vaivaiset 14 työpäivää (Jippii!), ja on niin paljon kerrottavaa, pohdittavaa ja kuvattavaa: kesä, syksyn suunnitelmat (joista en osaa vielä sanoa mitään, koska olen näemmä maailman päättämättömin tyyppi) ja puutarha! Luulen vähän, että tarvitsemme pian aika hurjan paljon isomman pihan ja vihjasinkin jo miehelle, että olisiko mahdollisuuksien rajoissa muuttaa omaan taloon. Hih. Vastaanotto ei ollut ihan kaikkein lämpöisin, mutta pikkuhiljaa. Kerron teille pian lisää pihasta, mutta se vaatii ihan oman postauksensa. Nyt sanon moido ja ryhdyn lämmittelemään grilliä kasvisnyyttejä ja perunoita varten.

Ihanaa kesäiltaa, kuunnelkaa lintujen konserttia, unelmoikaa ja tunnelmoikaa. Mieluiten ulkona.

Kristiina ♥